Toistettavuus vs. varioitavuus

Keskusteltaessa siitä, mitkä ovat suunnitelmallisen, ammattimaisen testauksen keskeisimpiä etuja, joskus nousee ajatus testien toistettavuudesta. Kun testitapaukset suunnitellaan riittävän yksityiskohtaisesti, tiedetään täsmälleen, mitä testaaja on testannut, ja samat testit ovat suoritettavissa täsmälleen samanlaisina kierroksesta toiseen, jolloin saadaan eksaktia dataa siitä, milloin jokin toiminto hajonnut. Testit voidaan myös automatisoida.

Toistettavuus on kyllä tärkeää siinä mielessä, että bugiraportoinnissa keskeisimmässä roolissa on tarjota riittävät tiedot virhetilanteeseen johtaneesta toimenpideketjusta, jotta korjauksen tekevä kehittäjä voisi löytää virheen koodista ja korjata sen. Sen sijaan on kyseenalaista, kuinka tarkkaan on tarpeen dokumentoida ne polut, joiden varrelta virheitä ei jollakin testikierroksella löytynyt.

Huomionarvoista on kuitenkin myös se, että yksikään testikierros ei voi testata kaikkia mahdollisia polkuja, joita pitkin todellinen käyttäjä voi järjestelmää käyttää. Myös testauksessa käytetty testidata on vajavaista verrattuna todellisten tilanteiden aikana mahdollisesti tarvittavaan dataan. 

Suunnitelmalliseen testaukseen toki kuuluu miettiä, mitkä ovat sellaisia rajatapauksia, joissa virheet todennäköisimmin ilmenevät jos niitä on, mutta ovelimmat virheet ovat sellaisia, joita ei voi ennakoida. Siksi testauksen kokonaiskattavuuden parantamiseksi testaajan on hyvä varioida toimintaansa kierrokselta toiseen siirryttäessä.

Sattuma on testaajan paras ystävä.

Esimerkiksi, jos prosessin B läpivienti ennen prosessia A aiheuttaa virhetilanteen prosessissa A, asia ei koskaan selviä testaajalle joka testaa prosessin A aina ennen prosessia B. Samoin jos hakutoiminnossa jokin tietty hakutermien yhdistelmä aiheuttaa virhetilanteen, sitä tuskin löydetään miettimällä etukäteen, millaisia yhdistelmiä testaajan tulisi testata.

On myös vaikea nähdä, mitä haittaa testien varioimisesta olisi. Koska yksittäistä testikierrosta ei voida suunnitella niin, että se olisi varmasti se kaikkein tehokkain löytämään virheitä, vaihtaminen toiseen yhtä hyvään seuraavalla kierroksella ei heikennä testauksen laatua lainkaan. 

Lisäksi testauksessa puhutaan hyönteismyrkkyparadoksista, jonka mukaan toistettaessa täsmälleen samaa testijoukkoa, sen kyky löytää virheitä vähitellen heikkenee. Kehittäjät ikään kuin oppivat välttämään niitä virheitä, joita joutuvat toistuvasti korjaamaan.

Toki variaatiot testauksessa asettavat korkeammat vaatimukset bugiraportoinnille, koska tällöin muuta informaatiota virhetilanteeseen johtaneista syistä ei ole käytettävissä. Yksityiskohtainen bugiraportointi on kuitenkin niitä perustaitoja, jotka erottavat hyvän testaajan huonosta testaajasta.