Lahja, joka maksoi asiakkuuden

Yleinen vitsi on, että testaajan käsittelyssä kaikki vain hajoaa. Näin näyttää käyvän silloinkin, kun testaukseen käytettävä rajapinta on yrityksen asiakaspalvelu.


Minulla on täti, joka on jo vuosia kantanut huolta siitä, että meille ei kanneta aamuisin lehteä. Olen koittanut rauhoitella häntä kertomalla, että luemme kyllä uutiset netistä, mutta tämä on sen verran kaukana hänen kokemusmaailmastaan että viestiä on ollut vaikea saada perille.

Viime keväänä hän soitti minulle ja kertoi tilanneensa minulle ystävänpäivätarjouksena viikonlopun lehdet kotiin kannettuna. Innoissaan hän selitti, että siihen pakettiin kuuluvat myös tunnukset digilehteen, niin voin lukea arkilehdet sieltä netistä.

Muuten hyvä, mutta en oikeastaan halunnut lisää keräyspaperia ulos kannettavaksi, ja itse asiassa minulla oli jo tilaus ko. lehden digilehdestä. Jäin vain pohtimaan, voisiko mediatalolla olla riittävän fiksut tietojärjestelmät, että oman tilaukseni laskutuskautta muutettaisiin automaattisesti niin, että minun ei tarvitsisi maksaa digilehdestäni samaan aikaan kun tätini maksaa minulle sitä.

1) Sopimuksen sisältöä voi muuttaa kertomatta tilaajalle

Kun sitten sain lehdeltä kortin, jossa kerrottiin lahjatilauksestani, selvisi, että he aikoivat kantaa lehdet edelliseen osoitteeseeni. Tämä johtui siitä, että heillä oli entuudestaan olemassa osoitetietoni, koska vielä muutamia vuosia sitten meille tuli lehti kotiin kannettuna. Olin muuttanut hiljattain, ja koska luin vain digilehteä ja sain laskuni sähköisesti, olin unohtanut ilmoittaa osoitteenmuutoksesta. Tätini oli kyllä tilaukseen ilmoittanut uuden osoitteeni, mutta tällä ei ollut merkitystä, koska tätini ei voi muuttaa minun asiakastietojani.

Ymmärrän hyvin, että tätini ei voi muuttaa asiakasjärjestelmän tietoja, jotka koskevat omia tilauksiani. Olen kuitenkin aika hämmästynyt, jos lehti, jonka voi kesälomalla kääntää mökille, ei ole osannut rakentaa asiakastietojärjestelmäänsä tavalla, joka mahdollistaisi sen että lahjatilaukseni kannetaan eri osoitteeseen kuin minkä olen itse heille joskus muinoin ilmoittanut. Voihan myös lahjatilaus kohdistua vaikka loma-asuntoon tai putkiremonttievakon aikaiseen asuntoon.

Tai osoiteristiriidan huomatessaan he olisivat ehkä voineet soittaa minulle. Tekee lahjan saamisesta melko monimutkaista, että lahjan saajan on itse otettava yhteyttä asiakaspalveluun selvittääkseen osoiteasiansa.

Sitäpaitsi, mistä he tiesivät yhdistää tilauksen minun asiakastietoihini?

2) Voit laskuttaa tuotteesta "kahvi ja pulla" vaikka asiakas saisi vain pullan

Koska minulla ei ollut erityistä halua saada paperilehtiä, ja päivissäni on ihan riittävästi tekemistä ilmankin että joudun selvittelemään, mitä kautta ko. lehti suvaitsee ottaa vastaan asiakkaidensa yhteydenottoja, en heti tehnyt mitään asialle. Mutta kun sitten oman tilaukseni laskutuskausi päättyi kesken lahjatilauskauden, ja sain laskun seuraavasta laskutuskaudesta joka alkaisi kesken lahjatilauksen, ajattelin että en kyllä lähde maksamaan uutta laskua palvelusta jonka saan jo lahjana. Niinpä soitin asiakaspalveluun.

Asiakaspalvelussa minulle ystävällisesti kerrottiin, että todellakin, koska viikonloppulehdet+digilehti on eri tuote kuin digilehti, niistä voidaan tehdä päällekkäiset tilaukset. Uuden laskun hyvittäminen onnistui kuitenkin helposti, joten en viitsinyt ruveta kyselemään, mahtaisiko ko. lehtitalon kahviossa olla ok. toimintatapa myydä tarjouksella tuotetta "kahvi ja pulla", antaen pelkkä pulla niille joiden kahvimuki sattuu tarjoushetkellä olemaan täynnä. Veikkaan että tällaisessa tilanteessa moni kahvion pitäjä lupaisi ihan oma-aloitteisesti että santsikupin saa hakea ilmaiseksi, mutta lehtitilauksissa tällainen järjestely vaatii siis sitä että asiakas itse ottaa yhteyttä asiakaspalveluun. Entä miten olisi mahdettu menetellä tilanteessa, jossa oma tilaukseni olisi sisältänyt digilehden lisäksi kaikki paperilehdet? Tuote olisi silloinkin ollut eri kuin digi+viikonlopun lehdet, olisinko silloin hyötynyt lahjasta muuta kuin kortin, jolla minulle ilmoitettiin lahjan saamisesta?

Kerroin myös uuden osoitteeni, mutta sanoin että en oikeastaan halua sitä paperilehteä, vaan nauttisin ihan mielelläni vain siitä digilehti-osuudesta saamaani lahjaa. Ja esitin myös vienon toiveen, että oma jatkuva tilaukseni laitettaisiin jatkumaan automaattisesti lahjatilauksen päättymisen jälkeen, ettei minun itseni tarvitsisi ottaa heihin enää yhteyttä saadakseni digitilaukseni jatkumaan. Asiakaspalvelijan äänensävy saattoi tässä kohtaa muuttua hieman epävarmemmaksi, mutta mikään ei viitannut siihen että tämä ei onnistuisi.

3) Toisen henkilön puolesta voi tehdä sopimuksen puhelimitse

Muutama viikko sitten tätini soitti ja kysyi, mitä me oikein sovimme siitä minun lehtitilauksestani. Ilmeni, että noheva asakaspalvelija oli tehnyt digilehdestäni puolen vuoden jaksoissa laskutettavan jatkuvan tilauksen, joka laskutettiin tädiltäni. Tätini oli siis lahjatilaukseni jälkeen maksanut jo yhden laskun puolestani, mutta nyt toisen laskun saatuaan hän alkoi ihmetellä asiaa.

Tätini oli asiasta soittanut lehden asiakaspalveluun, jossa oli kerrottu että lasku tuli koska hänellä on tällainen tilaus. Alkava tilausjakso toki voitaisiin perua, mutta koska tädilläni oli käytössä suoramaksusopimus, lehti ei voisi estää laskun maksua, vaan tätini pitäisi pyytää pankkiaan poistamaan maksu.

Tätini oli ollut käsityksessä, että hänen laskutussopimuksensa toimisi niin, että laskun saatuaan hän voisi tarvittaessa ottaa yhteyttä lehden asiakaspalveluun laskun muuttamiseksi. Hän oli aika tuohtunut kun asiakaspalvelu ei suostunutkaan perumaan hänen laskuaan, ja pyysi minua hoitamaan asian siellä internetissä, kun puhelimitse ei näemmä enää palvelua saa. Hänellä itsellään ei ole tietokonetta tai kännykkää, joten pankkiasioiden hoitaminen kätevästi netissä ei ole hänelle kovin kätevää.

3) Toisen henkilön puolesta voi perua tilauksen, mutta ei sopia rahojen palauttamisesta

En heti ehtinyt tehdä mitään asialle, mutta muutamaa päivää myöhemmin otin yhteyttä asiakaspalveluun, kerroin mielipiteeni tästä palvelukokemuksesta, ja pyysin vaihtamaan tilaukseni taas minulta laskutettavaksi. Asiakaspalvelusta kerrattiin, mitä heidän näkökulmastaan oli tapahtunut, ja ilmoitettiin, että tätini lasku oli nyt mitätöity ja minulle oli luotu uusi tilaus 3kk laskutusjaksolla. Tätini olisi kuitenkin itse oltava heihin yhteydessä ylimääräisen maksun palauttamiseksi.

Soitin tädilleni, joka ei ilahtunut uutisista. Hän oli tahollaan tullut siihen tulokseen, että hänelle olisi helpointa vain maksaa saamansa lasku. Niinpä hän kuulemma oli ilmoittanut lehdelle, että hän lopettaa kyseisen tilauksen tämän laskun jälkeen, siis puolen vuoden päähän, ja siinä vaiheessa minun olisi itse tilattava lehti uudelleen itselleni. Hän ei enää halunnut olla asian tiimoilta yhteydessä sen kummemmin lehteen kuin pankkiinkaan.

Siispä otin uudestaan yhteyttä asiakaspalveluun. Pyysin, että he joko hyvittäisivät tätini maksaman laskun hänen oman lehtitilauksensa seuraavasta maksusta, tai vaihtoehtoisesti poistaisivat minun laskuni, jotta voisin lukea lehteä tätini laskuun seuraavat puoli vuotta sen sijaan että molemmat maksamme samasta palvelusta yhtä aikaa.

Ensimmäinen vaihtoehto ei kuulemma ollut mahdollinen. Minulla oli siis lehden käytäntöjen mukaan oikeus tehdä tätini puolesta sopimus oman lehteni tilauksesta hänen laskuunsa, sekä oikeus päättää hänen puolestaan tuo tilaus ja mitätöidä siihen liittyvä lasku, mutta "toisen henkilön laskutusta ei voida käsitellä", ja siksi minun pyynnöstäni ei ollut mahdollista hoitaa maksun hyvittämistä. Luonnollisesti asiakaspalvelusta ei myöskään ehdotettu vaihtoehtoa, että he itse olisivat tätiini yhteydessä asian tiimoilta, vaan minun tulisi houkutella hänet soittamaan heille.

Pian keskustelu asiakaspalvelun kanssa alkoi käydä hyvinkin mielenkiintoiseksi.

4) Jos laskuihin tehdään muutoksia, laskutustiedot voi sotkea ja siirtää vastuun asiakkaalle

Asiakaspalvelu ilmoitti, että tädiltäni veloitettua laskua ei itse asiassa ollut olemassa. Tilaus oli peruttu ja lasku mitätöity. Asiakkaalla ei ollut avoimia laskuja eikä hänen tiedoissaan näkynyt ylimääräisiä suorituksia.

Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, ilmoitin ko. laskun numeron ja viitenumeron siinä toivossa, että näiden tietojen perusteella maksu löytyisi, suoramaksu oli kuitenkin laskun tietojen mukaan lähtenyt tätini tililtä jo muutamia päiviä aikasemmin. Asiakaspalvelun mukaan kuitenkin kyse oli hyvityslaskusta, joka mitätöi aikaisemmin avoinna olleen laskun, eikä maksua asiakkuudelle ollut tullut. Maksutapahtuman tietoja vastaan raha voitaisiin kuitenkin etsiä ja palauttaa. Siispä otin valokuvan tätini saamasta suoramaksuilmoituksesta ja lähetin sen asiakaspalveluun, siinä kuitenkin näkyi maksusta kaikki se tieto, mitä laskusta oli saatavilla ottamatta yhteyttä tätini pankkiin tai odottelematta tiliotetta.

Tämä ei kuitenkaan asiakaspalvelulle kelvannut. Heidän mukaansa tätini pitäisi toimittaa heille kaikki maksun tiedot, siis asiakasnumero, tilinhaltijan nimi, maksupäivä, maksettu summa, arkistointitunnus, tilinumero jolle maksu on maksettu, käytetty viitenumero sekä maksukanava. Arkistointitunnusta lukuunottamatta kaikki tämä tieto toki olisi löytynyt heille toimittamastani kuvasta, mutta koska ilman pankin arkistointitunnusta se ei ollut "riittävä todiste" laskun maksamisesta, kaikki nuo tiedot pitäisi erikseen ilmoittaa heille, jotta he voisivat pyytää laskutuspuolta etsimään kadonneet rahat.

Tässä vaiheessa irtisanoin tilaukseni.

Tämän pyynnön asiakaspalvelu ystävällisesti toteuttikin. Sain ilmoituksen, että tilaukseni on irtisanottu päättymään maksetun tilausjakson loppuun 13.1.2018.

Jännittävää tässä on se, että en koskaan ehtinyt maksaa saamaani laskua, jonka tilausjakso loppuu 13.1.2018. Ainoa reitti, jota pitkin raha oli voinut tilaustietoihini tulla, on tätini mitätöity lasku, jolla hän maksoi tilaukseni 13.4.2018 asti.

5) Asiakasta saa hyppyyttää vapaasti

On kovin vaikeaa ymmärtää, miksi yritys haluaa markkinoida lahjatuotteita, joita se ei osaa toimittaa lahjan saajalle ilman että tämän on nähtävä näin paljon vaivaa asian eteen. On todella vaikeaa ymmärtää, miksi tieto laskutukseen liittyvästä ongelmasta ei riitä siihen, että asiakaspalvelusta oltaisiin suoraan yhteydessä siihen henkilöön, jolta he tarvitsevat tietoa ongelman selvittämiseen. Tuntuu täysin käsittämättömältä, että suoramaksuun liittyvien tietojen yksilöiminen ei riitä siihen että ko. maksusuoritusta voitaisiin yrittää etsiä. Miksi laskuissa on viitenumerot, ja laskun numerot, jos nämä yksilöintitiedot eivät riitä maksujen löytämiseen?

Eläissäni en ole saanut toista lahjaa, josta olisi koitunut minulle yhtä paljon vaivaa ja harmia. En muista törmänneeni toiseen yritykseen, jossa yhtä yksiselitteisesti olisi siirretty vastuu ongelmatilanteiden selvittämisestä asiakkaalle. Minun mielipahaani pahoiteltiin vasta, kun pyysin irtisanomaan tilaukseni.

6) Virheitä ei tarvitse myöntää

Teen töitä softan parissa ja osallistun myös asiakastuen pyörittämiseen. Ymmärrän, että inhimillisiä virheitä sattuu, että tietojärjestelmät voivat joskus toimia väärin, ja että välillä viesteihin vastaavat ihmiset eivät ole tarpeeksi perehtyneitä käsillä olevaan ongelmaan ostakseen olla asiakkaalle avuksi.

Se mitä en ymmärrä, on että kun asiakas esittää kysymyksen liittyen ongelmaan ko. firman prosesseissa, asia ohitetaan tai väitetään ettei mitään ongelmaa ole. En ymmärrä sitä että asiakkaalle lähdetään inttämään vastaan. Ainoa asia, jossa lehden puolelta myönnettiin heidän tehneen virheen, oli asiakaspalvelun tulkinta että laskuni olisi ollut maksettu.

Kaikenkaikkiaan tästä palvelukokemuksesta jäi kovin samanlainen maku kuin joskus 90-luvulla sukulaisten kertoessa lehtimyyjistä, jotka soittelivat eläkeläisille ja tekivät erilaisia lahjatilauksia lapsenlapsille ja serkun kummin kaimoille riippumatta siitä, halusiko asiakas ostaa lehden vai ei. Mutta ne lehdet kai sentään kannettiin perille ilman että lahjan saajan tarvitsi lähteä selvittelemään asiaa asiakaspalvelun kanssa.


Ehkä kontrasti vain on liian suuri verrattuna omaan työhöni, jossa keskeistä on miettiä, miten asiat saataisiin sujumaan asiakkaan näkökulmasta helposti ja sujuvasti? Asiakaskokemus on kuitenkin paljon muutakin kuin käytettävän softan toiminta, tätä meidän ohjelmistoinsinöörien on joskus vaikea muistaa.



----------
Edit: Tätini soitti ja kertoi, että hänen tiliotteensa mukaan laskua ei ollutkaan veloitettu. Lehden asiakaspalvelusta oli väitetty sekä hänelle että minulle, ettei maksua voinut lehden päässä perua, mutta ilmeisesti se sitten kuitenkin laskun mitätöinnillä peruuntui. Mukavaa, että asiakaspalvelussa ollaan näin hyvin kärryillä asioista, joissa heidän pitäisi asiakkaita palvella.

Kuka maksaa ja kenen kortilla?

Minulla on ikävä taipumus toivoa softilta ominaisuuksia joita niiden speksaajat eivät ole nähneet tarpeellisiksi toteuttaa. Yksi alue, jolla olen erityisen hämmästynyt valtavasta kuilusta omien toiveitteni ja vakiintuneiden toteutusten välillä liittyy verkkomaksamiseen.

Netissähän on äärimmäisen helppoa maksaa. Ei tarvitse kuin syöttää luottokorttitietonsa lomakkeelle voidakseen tehdä ostoksia mistä päin maailmaa tahansa. Monet palvelut käyttävät vakiintuneita maksamissovelluksia kuten PayPalia, mikä lisää luotettavuuden tunnetta ja helpottaa elämää kun niitä luottokorttitietoja ei tarvitse joka kerta syöttää erikseen. Myös älypuhelinten sovelluskauppoihin voi helposti tallentaa luottokorttitietonsa, minkä jälkeen ostosten tekeminen on äärimmäisen helppoa.

Mikä minua sitten riepoo?

Käyttötapaus 1: Mainosajan ostaminen yhdistykselle

Harrastan yhdistystoimintaa ja siihen liittyen osallistun yhdistyksemme Facebook-sivun ylläpitämiseen. Silloin tällöin meillä on tapahtumia, joita on tarpeen mainostaa, ja tällä hetkellä tähän järkevin kanava on Facebook. Se tarjoaakin helpon työkalun tapahtumien maksulliseen promoamiseen PayPalin avulla.

Se mikä itseäni toteutuksessa korpeaa on, että minun oletetaan yksinkertaisesti syöttävän maksutietoni ja jäävän tyytyväisenä odottelemaan kampanjan etenemistä.

Kun ensimmäisen kerran syötän Facebookiin PayPal-tunnuksiani, minulle ei millään tavalla kerrota, edellytetäänkö minulta myös seuraavalla kerralla kirjautumista PayPal-tunnuksilla (ei edellytetä). Minulle ei myöskään kerrota, liitetäänkö PayPal-tunnukseni henkilökohtaiseen tiliini vai promottavan yhdistyksen tietoihin. Jälkimmäinen vaihtoehto toki tuntuu epätodennäköiseltä, mutta kun kuitenkin suoritan maksua yhdistyksen profiilin kautta, ja tuohon samaan profiiliin on liitetty useita henkilökohtaisia facebook-tunnuksia, minun mieleni olisi aika paljon kevyempi jos minulle ihan eksplisiittisesti kerrottaisiin, että muilla tunnuksilla kirjautuneet eivät pääse tekemään yhdistyksemme nimissä ostoksia minun luottokortillani. Toki voi olla että Facebook ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. Joskus vähemmän tärkeät asiat vain toimivat niin kuin ne sattuvat toimimaan kenenkään ottamatta kantaa siihen miten niiden pitäisi toimia.

Sinänsä koen hieman hermostuttavaksi myös sen, että omalta facebook-tililtäni voi koska vaan tehdä PayPal-maksuja kirjautumatta erikseen PayPaliin. Olisi naiivia ajatella, että kukaan muu ei voisi koskaan kirjautua facebookiin minun käyttäjätunnuksellani. Eikä salasanaani edes tarvitse saada selville, jos vie kännykkäni. Yksi suuria pettymyksiäni iPhonen kanssa oli se että puhelimen lukituskoodiin ei saanut kuin neljä merkkiä, mikä tekee sen luvattoman avaamisen ihan mahdolliseksi. Ja jos sen saa auki, pääsee kirjautumatta käsiksi niin sähköposteihini kuin sosiaalisen median tileihini. Toki jos näin käy, facebook-mainosten ostaminen luottokorttitiedoillani on todennäköisesti huolistani vähäisin. Silti, ihan periaatteen vuoksi, nukkuisin yöni paremmin jos jokainen maksutapahtuma luottokortiltani vaatisi erikseen kirjautumisen PayPaliin. Nyt saan tämän toteutumaan vain vaihtamalla PayPal-tilini salasanaa jokaisen facebook-maksun jälkeen. Kuinka käytännöllistä!

Käyttötapaus 2: Lapsen mobiilipelit

Meidänkin talouteemme on saatu erilaisia mobiililaitteita, joihin voi ladata jos jonkinlaista peliä. Monet pelit maksavat vähän rahaa, ja ilmaispeleissäkin pelaaminen usein muuttuu mielekkäämmäksi jos ostaa siihen vähän jotain ihan oikealla rahalla. Tämä on ihan fine, olen oikein tyytyväinen jos lasteni kulutustottumukset muuttuvat aineettomampaan suuntaan, sanotaanko vaikka että taloudessamme on jo ihan riittävä määrä Lego-palikoita.

Se mikä minua riepoo, on taas kerran se, että lasteni käyttämät mobiililaitteet ottavat auliisti vastaan luottokorttitunnukseni, mutta eivät kerro, miten helppo niillä on tehdä uusia ostoksia.

Surfacen sovelluskaupan sain aikanaan toimimaan niin, että lapset kirjautuivat laitteelle omilla tunnuksillaan mutta sovelluskauppa vaati minun tunnukseni, ja tällöin maksamisen yhteydessä vaadittiin aina kirjautumista erikseen. Kännyköihin en ole löytänyt tällaista vaihtoehtoa. Oletusarvoisesti luottokorttitiedot syötetään laitteeseen suoraan, minkä jälkeen lapsi saa omilla tunnuksillaan tehdä ostoksia vapaasti.

Esimerkiksi Momio kertoo rajoittavansa käyttäjien ostoksien euromäärää jättilaskujen ehkäisemiseksi, mutta itse koen että jättilaskut eivät ole se suurin ongelma. Ne huomataan, ja niistä voi saada rahansa takaisin. Sen sijaan pienemmät ostokset voivat jäädä luottokorttilaskulta huomaamatta, ja niistäkin voi ajan mittaan kertyä melkoiset summat. Haluaisin tietää ennen kuin ostan nyt alennuksessa olevan Momio Plussan lapselleni, onko minulla tuon ostoksen jälkeen muuta tapaa estää lastani tekemästä lisää ostoksia luottokortillani kuin pyytää pankkiani mitätöimään korttini ja lähettämään minulle uuden.

Tykkään siitä perinteisestä toimintatavasta, jossa lapsen viikkorahan suuruuden päättävät vanhemmat. Avoin piikki luottokortilleni on aivan tolkuton ajatus. Sitä paitsi eikö toisen henkilön luottokortilla maksaminen ole luvatontakin, saati sitten luottokortin antaminen alaikäiselle? Vai voinko yhtä hyvin antaa lapselleni sirukorttini PIN-koodin ja pyytää häntä käymään itse sen kanssa vaikkapa vaateostoksilla?

Olenko vanhanaikainen?

Maksamiseen liittyen on helppo keksiä muitakin potentiaalisia ongelmia. Itse kuitenkin näen keskeisimpänä sen, miten varmaankin käytettävyyttä kovasti ajatellen tällaiset workflowt tehdään mahdollisimman helpoiksi. Käyttäjää ei häiritä asioilla jotka voisivat saada hänet kyseenalaistamaan, kannattaako luottokorttitietojaan tuupata ihan joka paikkaan. Onko tämä alennus todella sen arvoinen, että jätän taas kerran luottokorttipiikkini jossakin auki?

Ennen aikaan kirjautumistietoihin suhtauduttiin vakavasti, nykyään monilla on niin valtava määrä kirjautumista vaativia järjestelmiä että sitä helposti huokaisee helpotuksesta kun uuteen järjestelmään voikin kirjautua suoraan Google-tilin tai Facebook-tilin avulla, tai tunnukset voi tallentaa selaimen muistiin.

Olisi kuitenkin hyvä, jos järjestelmät aina mahdollistaisivat myös vanhanaikaisen, varovaisen käyttötavan.

En näe kovin vaarallisena, jos joku saa selville tunnukseni vaikkapa verkko-Hesariin tai johonkin nettikauppaan, josta tilaaminen onnistuu vain maksamalla ostokset verkkopankissa. Koen hyvin huolestuttavana, että nuo tunnukseni ovat paremmin suojassa kuin luottokorttitietoni.

Ja tästä syystä olen se natsimutsi jonka lapset jäävät paitsi monesta sellaisesta, joka "kaikilla muilla" kuulemma on.

Kehittäjät Marsista, testaajat Venuksesta

Pari vuotta sitten osallistuin testaajana poikkeuksellisen haasteelliseen projektiin, jossa bugipingiksen pahimpina aikoina projektia tekevät koodarit eivät voineet irvistelemättä tulla kanssani samaan hissiin. Kun projektin tilanne rauhoittui, minut kutsuttiin kakulle, varoittaen toki että tarjolla olevat herkut saattavat olla myrkytettyjä.

Tapaus tuli taas mieleen, kun osallistuin keskusteluun, jossa kehittäjät kertoivat käsityksensä luomustensa sisäisestä kauneudesta ja testaajien pinnallisesta tavasta löytää aina jotain valittamista.

Optimistina uskon että nämä jutut esitettiin kaikki vähän pilke silmäkulmassa (ja niitä voi joskus jopa ottaa jonkinlaisena kehuna) mutta jotain ne kuitenkin kertovat testaajan ja kehittäjän välisen suhteen kompleksisuudesta.

Kehittäjä on se joka luo, ja sitten tulee testaaja ja lyttää lopputuloksen maanrakoon (ehkä jopa nauraa sille hieman, anteeksi vaan). Ymmärrettävästi kehittäjän voi joskus olla vaikeaa suhtautua asiaan niin, että me teemme tässä yhteistyötä, kun oma osa on se tekeminen ja toisen osa on pelkkä virheistä nipottaminen. Sitä kuvittelee saaneensa jotain valmiiksi, kunnes seuraavana päivänä edessä on kymmenien kohtien lista ongelmista, joiden syyt pitäisi etsiä ja korjata.

Ehkä jollain tavalla tilanne tuo mieleen 80-luvun stereotyyppiset parisuhdesketsit, joissa mies on se eteenpäinvievä järjen ääni, kun taas nainen esittää kohtuuttomia vaatimuksia eikä ole ikinä tyytyväinen.

Vertauksen tekee entistäkin herkullisemmaksi se, että siinä missä kehittäjistä valitettavan harvat ovat naisia, testaajien joukossa taas miehet ovat yllättävän harvinaisia.

Testaajan ammattitaidon keskeisimpiä puolia onkin palautteen antaminen kehittäjille tavalla, joka kannustaa yhteistyön ilmapiiriä. Täysin asiallinenkin palaute saatetaan ottaa henkilökohtaisesti (vaikka kuinka ollaan rationaalisia miehiä!) jos se esitetään väärin. Riippuu myös henkilöstä, voiko tunnelmaa esimerkiksi keventää vai kiristää huumorilla tai kehumalla onnistumisia ("hei, kolme bugia oli sentään ihan oikeasti korjaantunut!"), tai vaikuttaako puhtaan asiallinen palaute tylyltä. Toiset arvostavat mahdollisimman rautalangasta väännettyjä bugikuvauksia ja korjausehdotuksia, toiset haluavat pitää asioiden selvittelyt ja suunnittelut enemmän omana reviirinään.

Siksi testaajalle on tärkeää saada tavata kasvokkain niitä ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Se ei yleensä ole välttämätöntä projekteihin liittyvän informaation välittämisen kannalta (vaikka usein auttaakin myös siinä), mutta se auttaa ymmärtämään niin kehittäjien kuin projektipäälliköidenkin persoonallisuuksia, sekä antamaan myös näille kuvaa testaajasta ihmisenä eikä pelkkänä bugiraportoijana. Tämä helpottaa yhteistyön sujumista suuresti.

Isossa yrityksessä näiden tapaamismahdollisuuksien järjestäminen voi olla haasteellista. Eri toimipisteissä työskentelevät ihmiset eivät kenties koskaan pääse työnsä puitteissa tapaamaan toisiaan, ja jos toimipiste on kovin iso, sen sisälläkin tapaaminen voi olla yllättävän harvinaista. Silloin on tärkeää, että edes joskus järjestetään koulutus-, kehitys- ja virkistyspäiviä, joiden lomaan voi ujuttaa aikaa siihen, että käy tutustumassa ihmisiin, joiden kanssa tekee töitä. Erilaiset projektien aloitus- ja lopetustapahtumat voivat nekin tarjota tärkeitä tutustumismahdollisuuksia.

Lisäksi sähköinenkin kommunikaatio muuttuu yllättävän paljon inhimillisemmäksi, kun siihen käytetyt sovellukset osaavat näyttää toisen osapuolen valokuvan.

Hupaisia bugeja

Testaajana saa välillä käyttää luovuutta etsiessään mielekkyyttä omasta työstään. On hirveän masentavaa etsiä virheitä muiden luomuksista, vääntää kättä siitä että nämä ongelmat ovat ihan oikeasti ongelmia, ja esiintyä pessimistinä kun arvioidaan projektin mahdollisuuksia päästä maaliin sovitussa aikataulussa.

Työssään voi kokea aidosti onnistuvansa, kun löytää aikaisessa vaiheessa vakavia virheitä, joiden korjaamiseksi palaveerataan, järjestellään töitä, huokaillaan raskaasti ja tehdään pitkää päivää. Silloin voi riemuita siitä, että mitä varhaisemmassa vaiheessa virhe löytyy, sitä pienempi sen vaikutus on työmäärään ja projektin aikatauluun, jos se vain osataan käsitellä tilanteen vaatimalla tavalla. Ja jos projektin aikataulu viivästyykin, niin sen kanssa on kuitenkin sitä helpompi elää, mitä aikaisemmin tieto asiasta saadaan.

Bugit kun eivät häviä silmät ummistamalla. Tuotantoympäristössä sama virhe voisi aiheuttaa pr-katastrofin niin järjestelmän tilanneelle asiakkaalle kuin sen toteuttaneelle ohjelmistotalollekin.

Toisaalta on kuitenkin hirveän hyvä asia, että tällaisia isoja show stoppereita ei tule ihan joka projektissa vastaan ollenkaan. Silloin voi iloita siitä, että määrityksessä ja suunnittelussa on onnistuttu riittävän hyvin, ja koodarit ovat saaneet keskittyä työhönsä. Testaajan rooliksi jää motkottaa pikkuasioista. Vaikka käyttäjän kannalta monet niistäkin ovat oikeastaan melko isoja asioita.

Joskus ohjelmistovirheistä on helppo löytää myös oma huumoriarvonsa. Usein nämä liittyvät bugeihin, jotka eivät varsinaisesti häritse itse prosessin läpi viemistä, mutta tarkkasilmäinen huomaa että jotain tapahtuu toisin kuin pitäisi. Nauraminen on tietysti sitä helpompaa, mitä kauempana tulevaisuudessa julkaisuajankohta siintää, mutta toisaalta epätoivon hetkilläkin nauraminen saattaa tehdä hyvää.

Kieliversiot ovat perinteisesti asia, jossa jotain pientä unohtuu, ja lopputulos voi näyttääkin sitten yllättävän hassulta. Myös esimerkiksi aikaleimat ja muut automaattisesti luotavat tiedot saattavat elää aivan omaa elämäänsä, samoin kuin vaikkapa tilaisuuksiin liittyvät kellonajat tilaisuuksia siirreltäessä ja kopioitaessa. Joskus kaikkien kenttien sisällöt eivät tallennu oikein, tai tekstissä olevat skandit hajoavat yllättäen.

Yksi hupaisimmista koskaan kuulemistani bugeista oli tapaus, jossa rajapintahaku tyhjensi tietokannan joka yö, mutta haki uudet tiedot vain arkipäiviksi. (Tosin tämän bugin löytyminen tai syyn jäljittäminen tuskin oli hupaisaa kenestäkään prosessiin osallistuneesta.) Myös testattavan ohjelmiston hitaus ja sitkeät sovellusvirheet herättävät joskus ajatuksen, että pitäisikö brändätä slow-food-henkinen ajatus hitaista ohjelmistoista, jotka kannustavat ihmisiä irrottautumaan tietokoneistaan ja kännyköistään, nauttimaan rauhassa aamukahvit, käymään lenkillä ja kohtaamaan toisensa kasvokkain. Parantaisiko se meidän elämänlaatuamme enemmän kuin jatkuva toiminnan tehostaminen?