Kehittäjät Marsista, testaajat Venuksesta

Pari vuotta sitten osallistuin testaajana poikkeuksellisen haasteelliseen projektiin, jossa bugipingiksen pahimpina aikoina projektia tekevät koodarit eivät voineet irvistelemättä tulla kanssani samaan hissiin. Kun projektin tilanne rauhoittui, minut kutsuttiin kakulle, varoittaen toki että tarjolla olevat herkut saattavat olla myrkytettyjä.

Tapaus tuli taas mieleen, kun osallistuin keskusteluun, jossa kehittäjät kertoivat käsityksensä luomustensa sisäisestä kauneudesta ja testaajien pinnallisesta tavasta löytää aina jotain valittamista.

Optimistina uskon että nämä jutut esitettiin kaikki vähän pilke silmäkulmassa (ja niitä voi joskus jopa ottaa jonkinlaisena kehuna) mutta jotain ne kuitenkin kertovat testaajan ja kehittäjän välisen suhteen kompleksisuudesta.

Kehittäjä on se joka luo, ja sitten tulee testaaja ja lyttää lopputuloksen maanrakoon (ehkä jopa nauraa sille hieman, anteeksi vaan). Ymmärrettävästi kehittäjän voi joskus olla vaikeaa suhtautua asiaan niin, että me teemme tässä yhteistyötä, kun oma osa on se tekeminen ja toisen osa on pelkkä virheistä nipottaminen. Sitä kuvittelee saaneensa jotain valmiiksi, kunnes seuraavana päivänä edessä on kymmenien kohtien lista ongelmista, joiden syyt pitäisi etsiä ja korjata.

Ehkä jollain tavalla tilanne tuo mieleen 80-luvun stereotyyppiset parisuhdesketsit, joissa mies on se eteenpäinvievä järjen ääni, kun taas nainen esittää kohtuuttomia vaatimuksia eikä ole ikinä tyytyväinen.

Vertauksen tekee entistäkin herkullisemmaksi se, että siinä missä kehittäjistä valitettavan harvat ovat naisia, testaajien joukossa taas miehet ovat yllättävän harvinaisia.

Testaajan ammattitaidon keskeisimpiä puolia onkin palautteen antaminen kehittäjille tavalla, joka kannustaa yhteistyön ilmapiiriä. Täysin asiallinenkin palaute saatetaan ottaa henkilökohtaisesti (vaikka kuinka ollaan rationaalisia miehiä!) jos se esitetään väärin. Riippuu myös henkilöstä, voiko tunnelmaa esimerkiksi keventää vai kiristää huumorilla tai kehumalla onnistumisia ("hei, kolme bugia oli sentään ihan oikeasti korjaantunut!"), tai vaikuttaako puhtaan asiallinen palaute tylyltä. Toiset arvostavat mahdollisimman rautalangasta väännettyjä bugikuvauksia ja korjausehdotuksia, toiset haluavat pitää asioiden selvittelyt ja suunnittelut enemmän omana reviirinään.

Siksi testaajalle on tärkeää saada tavata kasvokkain niitä ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Se ei yleensä ole välttämätöntä projekteihin liittyvän informaation välittämisen kannalta (vaikka usein auttaakin myös siinä), mutta se auttaa ymmärtämään niin kehittäjien kuin projektipäälliköidenkin persoonallisuuksia, sekä antamaan myös näille kuvaa testaajasta ihmisenä eikä pelkkänä bugiraportoijana. Tämä helpottaa yhteistyön sujumista suuresti.

Isossa yrityksessä näiden tapaamismahdollisuuksien järjestäminen voi olla haasteellista. Eri toimipisteissä työskentelevät ihmiset eivät kenties koskaan pääse työnsä puitteissa tapaamaan toisiaan, ja jos toimipiste on kovin iso, sen sisälläkin tapaaminen voi olla yllättävän harvinaista. Silloin on tärkeää, että edes joskus järjestetään koulutus-, kehitys- ja virkistyspäiviä, joiden lomaan voi ujuttaa aikaa siihen, että käy tutustumassa ihmisiin, joiden kanssa tekee töitä. Erilaiset projektien aloitus- ja lopetustapahtumat voivat nekin tarjota tärkeitä tutustumismahdollisuuksia.

Lisäksi sähköinenkin kommunikaatio muuttuu yllättävän paljon inhimillisemmäksi, kun siihen käytetyt sovellukset osaavat näyttää toisen osapuolen valokuvan.