Testaajan työ on laadunvarmistusta. Joskus vastaan tulee käsitystä, että testaajan mukaan ottaminen takaisi lopputuloksen laadun.
Näin ei kuitenkaan ole. Testaajan tehtävä on laadun mittaaminen ja arviointi, sen parantaminen taas on pohjimmiltaan ihan muiden heiniä.
Laatu ei muutenkaan ole erillinen palikka, jonka voisi lisätä projektiin ihan vain jonkin dokumentin tai yksittäisen henkilön muodossa. Laatu on kaikkien yhteinen asia.
Laadun syntyminen vaatii tarkoituksenmukaista määritystä ja suunnittelua. Nykymaailmassa käytettävyys ja visuaalinen miellyttävyys ovat keskeisessä asemassa laadun kokemisessa, mutta tärkeää on tietenkin myös se että tuote vastaa toiminnallisuuksiltaan käyttäjien tarpeilta.
Laadun tuottamista helpottaa mahdollisuus seurata tarkoituksenmukaista prosessimallia, hyödyntäen sen tarjoamia työvälineitä.
Testausosaamisesta on apua laadun tuottamisessa niin järjestelmän määrittelijöille, suunnittelijoille kuin toteuttajille. Oma etunsa on kuitenkin myös siitä, että testaajalla ei ole vastuuta minkään näiden osa-alueiden tekemisestä. Näin siksi, että ihminen on sokea omille virheilleen, eikä testausosaaminen itsessään suojele ihmistä erehdyksiltä. Sen sijaan testausosaaminen antaa välineitä sen arviointiin, antaako määritys riittävät tiedot ohjelmiston toteuttamiseen tai vastaako toteutus määritystä.
Keskeisimpään kysymykseen, eli vastaako järjestelmä asiakkaan tarpeita, testaus voi vastata vain silloin kun asiakas itse testaa. Toimittajan testaajalla harvoin on mahdollisuutta verrata määritystä asiakkaan tarpeisiin, koska hän ei osallistu määrityksen tekemiseen eikä siksi pääse käsiksi tietoon joka voisi osoittaa määrityksen puutteet tarpeisiin nähden.
Erityisesti isojen asiakasorganisaatioiden kanssa työskennellessä ongelma on myös se, ettei asiakkaankaan projektiryhmällä välttämättä ole riittävää tietoa kaikkien tulevien käyttäjien tarpeista.
Lisäksi järjestelmän määrittäminen on helposti liian abstraktia henkilölle, joka ei ole määritysammattilainen. Todelliset tarpeet saattavat tulla tästä syystä esiin vasta testausvaiheessa.
Tämä nostaa haasteeksi sellaisten työvälineiden ja työskentelytapojen löytämisen, jotka konkretisoivat, mistä projektissa on kysymys.
Erilaiset demoympäristöt tai vaikka paperille hahmoteltu käyttöliittymä jota saa ihan itse "klikata" voivat auttaa konkretian luomisessa. Ketterät menetelmät taas antavat mahdollisuuden tarkentaa määrittelyä sitä mukaa kuin asiat konkretisoituvat.
Joskus voi olla myös tarpeen opettaa asiakasta testaamaan, tai esimerkiksi kysyä, pääsevätkö kaikkien tulevien käyttäjäryhmien edustajat arvioimaan määrityksen onnistumista.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti