Mene meetupiin!

Osallistuin viime torstaina testausaiheiseen meetupiin. Tapahtuman otsikkona oli Exploring Allure. Googlaamattakin oli selvää, että kyse tuskin olisi työkalusta, jonka ottaisin ensi viikolla käyttöön työssäni. Tämä olisi sitä toisenlaista testaamista, jota en koe osaavani.

Vielä samana päivänä mielessä risteili ristiriitaisia ajatuksia: Siitä ei varmaan ole suoraa hyötyä työni kannalta. Siellä on vieraita ihmisiä. En tiedä, mitä siellä tapahtuu. Se vie matkoineen ihan koko illan. En oikeastaan edes tiedä, mihin olen menossa. Entä jos en ymmärrä siitä yhtään mitään?

Menin kuitenkin, koska tässä oli tarjolla helppo tapa päästä juttelemaan muiden testaajien kanssa, ja ajattelemaan jotain vähän uudenlaista. Jos ei koskaan poistu mukavuusalueeltaan, on kovin vaikea oppia mitään uutta.

Löysin itseni tutkimasta testausraportointityökalun käyttöä mob-koodauksen keinoin. 

Ryhmä toimi tosi hyvin yhteen siihen nähden, että olimme aika vieraita toisillemme. Omaa epävarmuutta helpotti kovasti, ettei kukaan muukaan osannut asiaa täydellisesti. Ratkaisut löytyivät keskustellen, ja lopulta tuntui ettei ollut juuri väliä, kuka oli navigaattorin tai driverin roolissa. Tehtävänasettelu oli riittävän kapea, ettei päämääristä tarvinnut vääntää kättä, ja päämäärät riittävän yksinkertaisia, että niiden toteutuksessa pysyi varsin hyvin kärryillä, vaikka asia oli alkuun vierasta.

Kun tekee jotain uutta, oppii jotain uutta, jos vain antaa itselleen mahdollisuuden oppia. Joskus opit liittyvät yllättäviin asioihin, tai niistä saavuttaa hyötyjä yllättävissä yhteyksissä. Mitä enemmän ymmärtää itselleen vieraiden roolien tekemistä, sitä helpompaa on luoda siltoja niitä kohti, osallistua keskusteluihin, esittää kysymyksiä, tuoda ymmärrettävästi esiin omia näkökulmiaan, saada rakennettua jotain uudenlaista. Siksi hyötyjä saa myös sellaisten asioiden oppimisesta, joille ei heti keksi käytännön sovelluksia omassa tekemisessään. Ja pitkällä tähtäimellä omakin rooli voi muuttua tavoilla joita ei juuri nyt näe mahdolliseksi.

Oppiminen myös tapahtuu tavallaan portaittain, aina aikaisemman tiedon päälle, ja sitä kautta samojenkin asioiden läpikäynnistä voi eri kerroilla oppia eri asioita. Vieraat asiat muuttuvat vähin erin tutummiksi. Askel kerrallaan, vaikka ne askelet olisivat ajallisesti kaukanakin toisistaan.

Session jälkeen istahdimme osalla porukkaa vielä yksille juttelemaan. Ilmeni, että joukossa oli yksi kehittäjä joka ei edes asunut Suomessa, sekä yksi matkaopas. Että ehkä testaajana on turha tuntea itseään ulkopuoliseksi testaajien meetupissa, vaikka käsiteltävä aihe ei osuisi ollenkaan omalle osaamisalueelle.

Hei, me mobattiin!

Tänään teimme vihdoin sen mistä on silloin tällöin varovasti keskusteltu: kokeilimme mob-koodausta. Olin kesällä lukaissut Maaret Pyhäjärven ja Llewellyn Falcon kirjan mobbauksesta, ja syksyni on alkanut testiautomaatiopainotteisesti. Oma ohjelmointiosaamiseni on hieman hataraa siihen, että saisin itsekseni aikaan ylläpidettävää ja helposti laajennettavaa automaatiota työkaluksi valitsemallamme Canopylla. Se on vieras myös suurimmalle osalle tiimistä. Koska automaatio on meidän kaikkien yhteinen asia, tuntui luontevalta kokeilla mobbausta aiheen tiimoilta.

Olin ehtinyt rakentaa omaan käyttööni jonkin verran ei-niin-kovin-kaunista automaatiokoodia testidatan luomiseen, ja samalla jäsentää ajatuksiani sen suhteen, mitä tavoitteita minulla on automaation suhteen. Lisäksi Canopyn paremmin tunteva kehittäjä oli rakentanut jonkin verran automaatiota. Näiden pohjalta lähdimme liikkeelle tavoitteena oppia käyttämään Canopya sekä tietenkin luoda sitä ylläpidettävää automaatiota.

Mobbaus on meille kaikille käytännössä uutta, eikä se vielä ensimmäisellä sessiolla muodostunut täysin luontevaksi. Tehtävän yksinkertaisuus ja suuret erot osaamisessa Canopyn käyttöön näkyivät myös eroina siinä, miten paljon kukakin oli äänessä. Vaikutelmaksi jäi, että kehittäjät kokivat tekemisen hieman hitaaksi tällä tekniikalla, ja muutaman minuutin välein vaihtuva kirjurinpesti tuntui myös oudolta jo ihan kerralla käytettävissä olevan ajan lyhyyden vuoksi. Tämä ei selvästikään ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Toisaalta loppukeskustelumme perusteella sessiossa oli paljon hyvää.

Positiivista oli paitsi minun automaatiotavoitteideni eteneminen, myös se, että Canopyn opettelu selvästi toi kehittäjille paljon ajatuksia siitä, miten he voisivat hyödyntää sitä omassa työssään. Todettiin, että mobbaus sopii hyvin uuden opetteluun yhdessä, ja saatiin aikaan hyvää keskustelua siitä, miten automaatiota lähdetään kehittämään ja mihin kaikkeen sitä voisi käyttää. Vaikka en edelleenkään kutsuisi itseäni automaatio-osaajaksi, kokemus lisäsi paljon myös omaa ymmärrystäni juuri niistä automaatiokoodin rakentamisen periaatteista, joista koin vielä aamulla olevani hyvin pitkälti pihalla. Keskustelu sekä ajattelun ja kirjoittamisen irrottaminen toisistaan tekee työskentelystä helpommin seurattavaa verrattuna tilanteeseen, jossa yksi perehdyttäjä tekee ja selittää tekemistään. Lisäksi oma muistijälki tulee vahvemmaksi kun saa ihan itse konkreettisesti tehdä sitä opeteltavaa asiaa.

Tällaisena suht lyhyenä sessiona mobbaus oli kuulemma myös ihan kivaa (ja sitä se oli minustakin). Ns. oikeiden töiden tekemiseen parikoodaus ja yksilötyöskentely ovat selvästi edelleen suositumpia lähestymistapoja. Nähtiin kuitenkin, että mobbaus voisi olla hyvinkin toimiva lähestymistapa erityisesti refaktorointiin, ja backlogilta löytyikin jo yksi lappu jonka tiimoilta tekniikkaa harkittiin kokeiltavan. Nyt kun ensimmäinen askel on otettu ja mobbausta on kokeiltu, kynnys seuraavan session järjestämiseen on varmasti jo matalampi.

Mobattavien tehtävien valinta tälle porukalle vaikuttaa kuitenkin haasteelliselta. Kun mobbaus itsessään on uutta ja ihmeellistä, tekniikan opettelun kannalta olisi hyvä että käsillä oleva tehtävä ei olisi kovin monimutkainen. Tämän päivän perusteella tuntuu kuitenkin siltä, että yhteisen ajan käyttäminen helppojen tehtävien parissa aiheuttaa monilla meistä jonkinasteista turhautumista. Tämän ongelman voittamiseen ei liene muuta lääkettä kuin pitää sessiot suhteellisen lyhyinä niin kauan kuin tekniikka ei ole luontevaa. Lienee myös parasta silmäillä mobbauksesta kertova kirja läpi uudelleen nyt kun aihe on itselle hieman konkreettisempi.