lauantai 27. kesäkuuta 2015

Toistettavuus vs. varioitavuus

Keskusteltaessa siitä, mitkä ovat suunnitelmallisen, ammattimaisen testauksen keskeisimpiä etuja, joskus nousee ajatus testien toistettavuudesta. Kun testitapaukset suunnitellaan riittävän yksityiskohtaisesti, tiedetään täsmälleen, mitä testaaja on testannut, ja samat testit ovat suoritettavissa täsmälleen samanlaisina kierroksesta toiseen, jolloin saadaan eksaktia dataa siitä, milloin jokin toiminto hajonnut. Testit voidaan myös automatisoida.

Toistettavuus on kyllä tärkeää siinä mielessä, että bugiraportoinnissa keskeisimmässä roolissa on tarjota riittävät tiedot virhetilanteeseen johtaneesta toimenpideketjusta, jotta korjauksen tekevä kehittäjä voisi löytää virheen koodista ja korjata sen. Sen sijaan on kyseenalaista, kuinka tarkkaan on tarpeen dokumentoida ne polut, joiden varrelta virheitä ei jollakin testikierroksella löytynyt.

Huomionarvoista on kuitenkin myös se, että yksikään testikierros ei voi testata kaikkia mahdollisia polkuja, joita pitkin todellinen käyttäjä voi järjestelmää käyttää. Myös testauksessa käytetty testidata on vajavaista verrattuna todellisten tilanteiden aikana mahdollisesti tarvittavaan dataan. 

Suunnitelmalliseen testaukseen toki kuuluu miettiä, mitkä ovat sellaisia rajatapauksia, joissa virheet todennäköisimmin ilmenevät jos niitä on, mutta ovelimmat virheet ovat sellaisia, joita ei voi ennakoida. Siksi testauksen kokonaiskattavuuden parantamiseksi testaajan on hyvä varioida toimintaansa kierrokselta toiseen siirryttäessä.

Sattuma on testaajan paras ystävä.

Esimerkiksi, jos prosessin B läpivienti ennen prosessia A aiheuttaa virhetilanteen prosessissa A, asia ei koskaan selviä testaajalle joka testaa prosessin A aina ennen prosessia B. Samoin jos hakutoiminnossa jokin tietty hakutermien yhdistelmä aiheuttaa virhetilanteen, sitä tuskin löydetään miettimällä etukäteen, millaisia yhdistelmiä testaajan tulisi testata.

On myös vaikea nähdä, mitä haittaa testien varioimisesta olisi. Koska yksittäistä testikierrosta ei voida suunnitella niin, että se olisi varmasti se kaikkein tehokkain löytämään virheitä, vaihtaminen toiseen yhtä hyvään seuraavalla kierroksella ei heikennä testauksen laatua lainkaan. 

Lisäksi testauksessa puhutaan hyönteismyrkkyparadoksista, jonka mukaan toistettaessa täsmälleen samaa testijoukkoa, sen kyky löytää virheitä vähitellen heikkenee. Kehittäjät ikään kuin oppivat välttämään niitä virheitä, joita joutuvat toistuvasti korjaamaan.

Toki variaatiot testauksessa asettavat korkeammat vaatimukset bugiraportoinnille, koska tällöin muuta informaatiota virhetilanteeseen johtaneista syistä ei ole käytettävissä. Yksityiskohtainen bugiraportointi on kuitenkin niitä perustaitoja, jotka erottavat hyvän testaajan huonosta testaajasta.

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Dokumentointia ja raportointia - ajatuksia tutkivan testauksen työkurssilta vol 3

Minulla oli ilo päästä osallistumaan Maaret Pyhäjärven järjestämälle Tutkivan testauksen työkurssille. Kerään päivästä käteen jääneitä ajatuksia muutamaankin blogipostaukseen, joista tämä on kolmas. Tarkoitus ei ole referoida koulutusta vaan jäsentää omia ajatuksia aiheen tiimoilta, eli tekstit ovat pitkälti omaa tulkintaani ja sen ympärille kietoutuvia ajatuksiani ja kokemuksiani.


Dokumentaatiota voi tehdä monella tavalla ja monesta syystä. Byrokraattisten asiakasorganisaatioiden kanssa työskennellessä saattaa mieleen hiipiä ajatus, että dokumentaatiota tehdään koska asiakas haluaa sellaista. Myös laatujärjestelmät saattavat asettaa vaatimuksia dokumentaatiolle, jota sitten tehdään laatujärjestelmän itsensä takia. Joskus dokumentointi saatetaan kokea uuvuttavana ja turhana, ja tällöin helposti käy niin, että dokumentti tehdään vain jonkun muun toiveen täyttämiseksi arkistoihin pölyyntymään.

Toisaalta dokumentointiin voi ottaa myös toisenlaisen näkökulman. Millaisia asioita on tarpeen kirjata muistiin, jotta en unohtaisi, mitä on sovittu? Millaisia asioita on tarpeen kirjata muistiin, jos joku muu joutuukin yllättäen ottamaan projektista kopin? Millaisia asioita on tarpeen kirjata muistiin, jos asiakkaan kanssa täytyy jälkikäteen vääntää kättä siitä, onko sovitut asiat tehty vai ei? Entä kun sovitaan muutoksista, miten dokumentaatio saadaan pysymään ajantasalla?

Suunnitteludokumentaatio

Esimerkiksi testaussuunnitelman tarkoitus voi olla kuvata asiakkaalle käytettävä testausprosessi, tai asettaa reunaehdot muille projektin osapuolille siitä, millaisten asioiden on toteuduttava jotta testaaja voisi tehdä työnsä. Itse olen kuitenkin kokenut, että ellei joku näitä asioita erikseen pyydä, on turha odottaa että kukaan muu kuin testaaja itse koskaan lukisi koko dokumenttia. Siksi se kannattaa pitää kevyenä ja kirjoittaa siitä näkökulmasta, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukee testaajan työskentelyä.

Testaussuunnitelma voisi siis sisältää seuraavanlaisia tietoja:

  • Mistä löytyy oleellinen dokumentaatio (vaatimukset, käyttötapaukset, visuaaliset suunnitelmat yms.) johon testauksen on perustuttava? Jos dokumentaatiota ei ole, se voi kertoa lyhyesti, millaista tuotetta ollaan tekemässä, kenelle ja miksi. Dokumentissa voi olla myös listaus projektin vastuuhenkilöistä, joilta kysyä apua ongelmatilanteissa tai mielipidettä asioiden merkittävyydestä, mikäli nämä asiat eivät ole muuten ilmeisiä. 
  • Hahmotelma testauksen strategiasta, hyödyllisistä menetelmistä ja työkaluista. 
  • Pohdintaa riskeistä, joiden realisoitumisen mahdollisuuksia testauksella on syytä minimoida, sekä korkean tason jaottelua näkökulmista, joista testausta on tarpeen tehdä. Ideoita testauksen suunnitteluun löytyy esim. James Bachin ja Michael Boltonin kehitelemästä FEW HICCUPPS-mallista ja James Bachin heuristisesta testausstrategiamallista
Erilaiset tarkistuslistat ovat hyödyllistä testaussuunnitteludokumentaatiota, mutta niiden ei itsessään tarvitse olla projektikohtaisia eikä osa testaussuunnitelmaa.

Tärkeää testauksen suunnittelussa on tavoitteiden asettaminen testaukselle. Tavoitteita on hyvä tarkastella uudelleen projektin edetessä, ja sitä kautta tarvittaessa myös päivittää testaussuunnitelmaa. Tekemistä on suunnattava prioriteettien ja riskien näkökulmasta paitsi testauksen alkaessa myös matkan varrella.

Testausvaiheen dokumentaatio

Testauksen aikana syntyvästä dokumentaatiosta keskeisimpiä ovat bugiraportit. Aina niitäkään ei kaikkia tarvitse dokumentoida, vaan jotkut asiat voi hoitaa esim. suullisesti. Käytännössä monet bugit ovat kuitenkin sellaisia ettei niitä ole mahdollista heti korjata, ja silloin huolellinen dokumentointi on tarpeen jotta kehittäjä osaisi vaikkapa viikon kuluttua korjata ongelman ja mahdollisesti toinen testaaja tarkistaa korjauksen onnistumisen. Neuvoja bugiraportointiin löytyy esim. Cem Kanerin Bug Advocacy-mallista.

Bugiraporttien lisäksi voi olla tarpeen tehdä muistiinpanoja tai pieniä ohjeita hankalista asioista. Ne voivat olla esim. uusia checklistejä, lyhyitä käyttöohjeita asioihin jotka ovat itselle olleet vaikeita, huomioita toiminnoista jotka kaipaavat erityistä huomiota testaajalta esim. siksi että tuntuvat erityisen herkiltä hajoamaan muiden muutosten myötä, tai uusia ajatuksia alueista, joita testaajan olisi tarpeen tutkia enemmän kuin testaussuunnitteluvaiheessa on tullut ajateltua.

Näiden dokumenttien ensimmäinen hyöty on se, että testaajana voit antaa dokumentoitavan ajatuksen unohtua ja keskittyä siihen tehtävään, joka sinulla oli oikeasti työn alla. Kun sinulla on taas aikaa miettiä, mitä lähtisit tutkimaan seuraavaksi, tai joudut välillä siirtymään toisen projektin pariin ja sitten palaamaan taas nyt käsillä olevaan, kaivat vain esiin muistiinpanosi ja käyt hommiin käsiksi.

Toinen hyöty on se, että joskus voit joutua siirtämään projektisi toiselle henkilölle. Ei ole mahdollista luoda sellaista dokumentaatiota, jonka joku toinen pystyisi lukemaan ja sisäistämään, ja joka täydellisesti korvaisi kokemuksen tuotteesta ja projektista, mutta on paljon asioita, joiden löytyminen dokumentaatiosta helpottaa merkittävästi kärryille pääsemistä.

Lisäksi joskus asioiden merkitystä on helpompi arvioida, kun niihin ottaa vähän etäisyyttä. Kiinnostava bugi on aina hauskaa päästä raportoimaan, mutta joskus kysymys on asioista, joilla ei oikeasti ole merkitystä loppukäyttäjien kannalta, ja silloin voi olla parempi olla käyttämättä kehittäjän aikaa asiasta keskustelemiseen. Havainnon voi silloin vain kirjata itselleen ylös ja antaa asian hautua jonkin aikaa, onko tässä asia jonka tarkempaan tutkimiseen on syytä panostaa, ja miten se suhtautuu merkittävyydessään muihin tarjolla oleviin tehtäviin.

Testausvaiheen materiaali muodostuu tehtävänannoista, testaukseen käytettävistä aineistoista, työkaluista, sekä matkan varrella opituista asioista.

Analysointi

Jotta tekemistä voisi suunnata uudelleen ja lopputuloksista antaa relevantteja raportteja, on omaa työtä analysoitava jollain tapaa. Tähän voi käyttää esimerkiksi nk. proof-menetelmää, jota voi käyttää jokaisen testisession päätteeksi oman työn suuntaamiseen, mutta myös apuna siirrettäessä vastuu testauksesta toiselle. Menetelmässä arvioidaan testausta viidestä näkökulmasta: kuinka käytit ajan, mitä löysit, tarvitsetko apua tai työkaluja, onko vielä lisää tehtävää ja oliko tehtävänanto järkevä,

Raportointi

Suhteellisen yksinkertainen mutta vaikuttava ja informatiivinen tapa raportoida testausta on jaotella testauksen kohde muutamiin toiminnallisiin ja ei-toiminnallisiin osa-alueisiin, joihin liittyen testaaja tai projektitiimi antaa omat laatuarvionsa. Ei-toiminnallisia osa-alueita voivat olla esim. yleinen toimivuus, käytettävyys, luotettavuus, suorituskyky, turvallisuus ja ylläpidettävyys.

Laatuarvioita annetaan kolmiportaisin asteikoin, joita voidaan käyttää useampia yhtä aikaa arvion parantamiseksi. Laadun (hyvä / ei hyvä muttei kelvotonkaan / selkeästi keskeneräinen) lisäksi arvioidaan esitettävien käsityksien perusteluja (olenko varma väitteestä testattuani hyvin / olenko testaillut jonkin verran / oletanko vain) sekä tarvittaessa mielikuvaa ko. kokonaisuuden stabiiliudesta (eli kuinka luotettava nyt annettu laatuarvio olisi huomenna tai viikon päästä).

Testikattavuutta kannattaa pohtia siitä näkökulmasta, minkä tyyppiset asiat ovat merkityksellisiä, ja mistä raportointi on tärkeää. Ihmiset ovat erehtyväisiä, joten aina on riski että jokin testausta vaativa osa-alue on unohtunut kokonaan tarkastelusta.

Kuka vaan osaa testata - tai puhua kiinaa

Testaajana törmää hyvin monenlaisiin käsityksiin omasta ammatistaan. Toki moniin muihinkin ammatteihin yhdistetään eri tavoin hupaisia kuvitelmia siitä, mitä niiden taitajat työkseen tekevät, mutta itse en ole aikaisemmin työskennellyt tehtävässä, jonka sisällön samassa työpaikassa työskentelevät ihmiset näkisivät niin eri tavoin.

Kaikki osaavat testata

Yksi yleinen testaukseen liittyvä ajatus on, että kuka tahansa osaa testata. Tämä pitää ehdottomasti paikkansa, jokainen joka osaa käyttää tietokonetta, osaa myös jossain määrin testata siinä käyttämiään ohjelmia.

Osaamisen tasoissa on kuitenkin eroja. Kuka tahansa ei osaa käydä systemaattisesti läpi ohjelmistoa, keksiä erilaisia tapoja koetella sen tarjoamien toiminnallisuuksien rajoja ja väärinkäyttää sitä. Kuka tahansa ei osaa kertoa kohtaamistaan ongelmista tavalla, joka auttaa kehittäjää virheen löytämisessä. Hyvä testaus vaatii opiskelua, harjoitusta ja ajatustyötä.

Vähän niin kuin melkein kuka tahansa osaa ranskaa, jos kielitaidoksi riittää lukea ääneen ruokalistaa. Kuitenkaan ranskankielisen tekstin analysointi tai luontevan keskustelun käyminen ei luonnistu opettelematta.

Testaajat osaavat mm. suorituskykytestausta, käytettävyystestausta ja tietoturvatestausta

Moni testaaja varmasti hallitsee useampia testaustyyppejä. Niiden oppiminen ei kuitenkaan ole testaajalle sen helpompaa kuin ranskalaiselle on oppia portugalia, kiinaa tai arabiaa. Jos on kiinnostunut kielistä, niitä voi hallita useita. Jos osaa jo jotakin opeteltavan kielen sukulaiskieltä, helpottaa se niin kieliopin kuin sanastojenkin sisäistämistä, mutta silloinkin vaatii paljon harjoitusta ennen kuin voi sanoa olevansa hyvä siinä.

Jos et ole valmis palkkaamaan .NET-kehittäjäksi henkilöä, joka kertoo osaavansa html:ää, miksi luottaisit tietoturvatestauksen sellaisen henkilön käsiin, joka ei ole perehtynyt siihen kunnolla?

Laatuongelmista päästään, jos testaus suunnitellaan tarkemmin, automatisoidaan ja raportoidaan tarkemmin

Testaaja ei valitettavasti voi tehdä ohjelmistosta laadukasta, siihen tarvitaan kehittäjä. Testaajan toimilla toki voi olla paljonkin merkitystä siinä, miten laadukas lopputuloksesta tulee, vähän niin kuin kustannustoimittajan palautteella voi olla paljonkin merkitystä julkaistavan kirjan laadulle. Kirjailija on kuitenkin vastuussa syntyvästä tekstistä, samoin kuin kehittäjä on vastuussa toteutuksensa tuloksesta.

Testauksen suunnittelu on tärkeää testaamisen suuntaamiseksi oikeisiin asioihin, testauksen automatisointi on oiva työkalu joihinkin tilanteisiin, ja laadukas raportointi on korvaamatonta haluttaessa tietoa siitä, onko testaus ollut riittävän kattavaa ja onko järjestelmä riittävän valmis. Nämä ovat kuitenkin kaikki tehtäviä, joihin lisäpanosten laittaminen saattaa nostaa kustannuksia ja laskea laatua.

Testauksen yksityiskohtainen suunnittelu voi sokeuttaa testauskattavuuden puutteille. Jos testaaja keskittyy testitapausten täsmälliseen suorittamiseen, on hänen vaikea huomata niiden ulkopuolelle jääviä asioita. Myös itse suunnittelu saattaa kohdistua kapeammalle alueelle, jos sitä tehdessä keskitytään yksityiskohtiin eikä karkeamman tason näkökulmien etsimiseen.

Automatisointi on korvaamaton apu tilanteissa, joissa testataan asioita joita ei ole mielekästä tai mahdollista käsin testata, tai haluttaessa välttyä toistamasta käsin joitakin muuttumattomia tapahtumakulkuja. Sen rakentaminen ja ylläpitäminen vie kuitenkin paljon aikaa. Tämä voi tarkoittaa joko merkittävää kustannusten nousua tai merkittävää testauskattavuuden pienenemistä. Automatisointi voi myös johtaa prosessien läpiviemiseen aina keskenään identtisillä testisyötteillä. Ne, jotka saavat henkilökohtaista tyydytystä testien täydellisestä toistettavuudesta, voivat kokea tämän hyvänä tilanteena. Me, joille kokemus on osoittanut mitä ihmeellisimpien bugien nousevan esiin sattumanvaraisella testisyötteiden varioinnilla, pidämme tätä testauksen luotettavuutta heikentävänä tekijänä.

Mitä testauksen raportointiin tulee, siihen on pääpiirteissään kolme vaihtoehtoa.

Ajankäytöllisesti yksinkertaisin tapa raportoida on tarjota tilastoja bugeista ja testitapausten läpäisyprosenteista. Voidaan tarjota myös testitapauslista PASS/FAIL-tiedoin. Jos testitapaukset ovat kovin yksityiskohtaisia, niitä on todennäköisesti melko paljon, jolloin tällaisen listan informatiivisuus on hyvin kyseenalaista.

Toiseksi kevyin tapa raportointiin on sopia muutamia seurattavia asioita, joista tiimi saa antaa fiilispohjaisia arvioitaan, kuinka vakuuttavalla tolalla asiat ovat.

Jos raportilta halutaan jotain enemmän, täytyy huolella miettiä, mitä tietoa siitä olisi tarkoitus saada ulos. On myös hyväksyttävä se, että yksityiskohtaisen, eksaktin, luettavan ja relevantteja asioita esiin nostavan raportin koostamiseen saa helposti päivänkin aikaa kulumaan. Tämä aika on lisäkustannus, ja usein myös pois jostakin muusta.