Netissähän on äärimmäisen helppoa maksaa. Ei tarvitse kuin syöttää luottokorttitietonsa lomakkeelle voidakseen tehdä ostoksia mistä päin maailmaa tahansa. Monet palvelut käyttävät vakiintuneita maksamissovelluksia kuten PayPalia, mikä lisää luotettavuuden tunnetta ja helpottaa elämää kun niitä luottokorttitietoja ei tarvitse joka kerta syöttää erikseen. Myös älypuhelinten sovelluskauppoihin voi helposti tallentaa luottokorttitietonsa, minkä jälkeen ostosten tekeminen on äärimmäisen helppoa.
Mikä minua sitten riepoo?
Käyttötapaus 1: Mainosajan ostaminen yhdistykselle
Harrastan yhdistystoimintaa ja siihen liittyen osallistun yhdistyksemme Facebook-sivun ylläpitämiseen. Silloin tällöin meillä on tapahtumia, joita on tarpeen mainostaa, ja tällä hetkellä tähän järkevin kanava on Facebook. Se tarjoaakin helpon työkalun tapahtumien maksulliseen promoamiseen PayPalin avulla.
Se mikä itseäni toteutuksessa korpeaa on, että minun oletetaan yksinkertaisesti syöttävän maksutietoni ja jäävän tyytyväisenä odottelemaan kampanjan etenemistä.
Kun ensimmäisen kerran syötän Facebookiin PayPal-tunnuksiani, minulle ei millään tavalla kerrota, edellytetäänkö minulta myös seuraavalla kerralla kirjautumista PayPal-tunnuksilla (ei edellytetä). Minulle ei myöskään kerrota, liitetäänkö PayPal-tunnukseni henkilökohtaiseen tiliini vai promottavan yhdistyksen tietoihin. Jälkimmäinen vaihtoehto toki tuntuu epätodennäköiseltä, mutta kun kuitenkin suoritan maksua yhdistyksen profiilin kautta, ja tuohon samaan profiiliin on liitetty useita henkilökohtaisia facebook-tunnuksia, minun mieleni olisi aika paljon kevyempi jos minulle ihan eksplisiittisesti kerrottaisiin, että muilla tunnuksilla kirjautuneet eivät pääse tekemään yhdistyksemme nimissä ostoksia minun luottokortillani. Toki voi olla että Facebook ei tiedä vastausta tähän kysymykseen. Joskus vähemmän tärkeät asiat vain toimivat niin kuin ne sattuvat toimimaan kenenkään ottamatta kantaa siihen miten niiden pitäisi toimia.
Sinänsä koen hieman hermostuttavaksi myös sen, että omalta facebook-tililtäni voi koska vaan tehdä PayPal-maksuja kirjautumatta erikseen PayPaliin. Olisi naiivia ajatella, että kukaan muu ei voisi koskaan kirjautua facebookiin minun käyttäjätunnuksellani. Eikä salasanaani edes tarvitse saada selville, jos vie kännykkäni. Yksi suuria pettymyksiäni iPhonen kanssa oli se että puhelimen lukituskoodiin ei saanut kuin neljä merkkiä, mikä tekee sen luvattoman avaamisen ihan mahdolliseksi. Ja jos sen saa auki, pääsee kirjautumatta käsiksi niin sähköposteihini kuin sosiaalisen median tileihini. Toki jos näin käy, facebook-mainosten ostaminen luottokorttitiedoillani on todennäköisesti huolistani vähäisin. Silti, ihan periaatteen vuoksi, nukkuisin yöni paremmin jos jokainen maksutapahtuma luottokortiltani vaatisi erikseen kirjautumisen PayPaliin. Nyt saan tämän toteutumaan vain vaihtamalla PayPal-tilini salasanaa jokaisen facebook-maksun jälkeen. Kuinka käytännöllistä!
Käyttötapaus 2: Lapsen mobiilipelit
Meidänkin talouteemme on saatu erilaisia mobiililaitteita, joihin voi ladata jos jonkinlaista peliä. Monet pelit maksavat vähän rahaa, ja ilmaispeleissäkin pelaaminen usein muuttuu mielekkäämmäksi jos ostaa siihen vähän jotain ihan oikealla rahalla. Tämä on ihan fine, olen oikein tyytyväinen jos lasteni kulutustottumukset muuttuvat aineettomampaan suuntaan, sanotaanko vaikka että taloudessamme on jo ihan riittävä määrä Lego-palikoita.
Se mikä minua riepoo, on taas kerran se, että lasteni käyttämät mobiililaitteet ottavat auliisti vastaan luottokorttitunnukseni, mutta eivät kerro, miten helppo niillä on tehdä uusia ostoksia.
Surfacen sovelluskaupan sain aikanaan toimimaan niin, että lapset kirjautuivat laitteelle omilla tunnuksillaan mutta sovelluskauppa vaati minun tunnukseni, ja tällöin maksamisen yhteydessä vaadittiin aina kirjautumista erikseen. Kännyköihin en ole löytänyt tällaista vaihtoehtoa. Oletusarvoisesti luottokorttitiedot syötetään laitteeseen suoraan, minkä jälkeen lapsi saa omilla tunnuksillaan tehdä ostoksia vapaasti.
Esimerkiksi Momio kertoo rajoittavansa käyttäjien ostoksien euromäärää jättilaskujen ehkäisemiseksi, mutta itse koen että jättilaskut eivät ole se suurin ongelma. Ne huomataan, ja niistä voi saada rahansa takaisin. Sen sijaan pienemmät ostokset voivat jäädä luottokorttilaskulta huomaamatta, ja niistäkin voi ajan mittaan kertyä melkoiset summat. Haluaisin tietää ennen kuin ostan nyt alennuksessa olevan Momio Plussan lapselleni, onko minulla tuon ostoksen jälkeen muuta tapaa estää lastani tekemästä lisää ostoksia luottokortillani kuin pyytää pankkiani mitätöimään korttini ja lähettämään minulle uuden.
Tykkään siitä perinteisestä toimintatavasta, jossa lapsen viikkorahan suuruuden päättävät vanhemmat. Avoin piikki luottokortilleni on aivan tolkuton ajatus. Sitä paitsi eikö toisen henkilön luottokortilla maksaminen ole luvatontakin, saati sitten luottokortin antaminen alaikäiselle? Vai voinko yhtä hyvin antaa lapselleni sirukorttini PIN-koodin ja pyytää häntä käymään itse sen kanssa vaikkapa vaateostoksilla?
Olenko vanhanaikainen?
Maksamiseen liittyen on helppo keksiä muitakin potentiaalisia ongelmia. Itse kuitenkin näen keskeisimpänä sen, miten varmaankin käytettävyyttä kovasti ajatellen tällaiset workflowt tehdään mahdollisimman helpoiksi. Käyttäjää ei häiritä asioilla jotka voisivat saada hänet kyseenalaistamaan, kannattaako luottokorttitietojaan tuupata ihan joka paikkaan. Onko tämä alennus todella sen arvoinen, että jätän taas kerran luottokorttipiikkini jossakin auki?
Ennen aikaan kirjautumistietoihin suhtauduttiin vakavasti, nykyään monilla on niin valtava määrä kirjautumista vaativia järjestelmiä että sitä helposti huokaisee helpotuksesta kun uuteen järjestelmään voikin kirjautua suoraan Google-tilin tai Facebook-tilin avulla, tai tunnukset voi tallentaa selaimen muistiin.
Olisi kuitenkin hyvä, jos järjestelmät aina mahdollistaisivat myös vanhanaikaisen, varovaisen käyttötavan.
En näe kovin vaarallisena, jos joku saa selville tunnukseni vaikkapa verkko-Hesariin tai johonkin nettikauppaan, josta tilaaminen onnistuu vain maksamalla ostokset verkkopankissa. Koen hyvin huolestuttavana, että nuo tunnukseni ovat paremmin suojassa kuin luottokorttitietoni.
Ja tästä syystä olen se natsimutsi jonka lapset jäävät paitsi monesta sellaisesta, joka "kaikilla muilla" kuulemma on.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti