Joskus on hyvä pysähtyä hetkeksi miettimään, millä tarkkuustasolla nämä asiat kannattaa tehdä projektin suunnnitteluvaiheen aikana.
Perusteellinen testaussuunnittelu liittyy usein siihen, että asiakkaalle on luvattu tiettyjä dokumentteja tietyssä vaiheessa projektia. Jos asiakkaan kanssa sovitaan, että he saavat toimittajan testitapaukset sisältöineen kaikkineen käytettäväksi omassa hyväksymistestauksessaan, ne on rakennettava paljon huolellisemmin ja paljon enemmän aikaa käyttäen kuin jos luodaan vain alustava testitapausluettelo, jota muokataan ja täydennetään tarpeen mukaan testausvaiheessa. Jos asiakas haluaa lukea testaussuunnitelman, siinä ei oikein voi lukea että testataan sitä mukaa kun jotain on likipitäen testattavissa, testaajana se joka sattuu silloin parhaiten ehtimään. Joskus tämä kuitenkin olisi tarkoituksenmukaisempi suunnitteludokumentti kuin sellainen, joka ottaa kantaa kaikkeen mahdolliseen testaamisen aloitus- ja keskeytyskriteereistä testikierrosten organisointiin. Kenties keskeisin hyvän testaussuunnitteludokumentin piirre voisi olla se, että se on riittävän lyhyt jotta projektin kulkua ohjaavat henkilöt lukevat ja sisäistävät sen.
Jos oikeastaan mikään ei todellisuudessa tapahdu suunnitteludokumentaation mukaisesti, eikä sitä tosiasiallisesti edes yritetä noudattaa (olipa syy tähän sitten piittaamattomuus tai projektielämän realiteetit), kuinka paljon aikaa tällaisen dokumentin kirjoittamiseen kannattaa käyttää?
Jos projektia edistetään vähän miten nyt kukakin sattuu ehtimään, on testauksessakaan turha pyrkiä tämän suurempaan kurinalaisuuteen. Klassinen testaus perusteellisine testitapausluetteloineen ja huolella ennalta suunniteltuine testikierroksineen on mielekästä vain, jos myös projektin edeltävät vaiheet viedään läpi vastaavaa kurinalaisuutta noudattaen. Eli määritysvaiheessa todella määritetään ja kiinnitetään määritykset, suunnitteluvaiheessa ihan oikeasti suunnitellaan määrityksen pohjalta, ja toteutusvaiheessa nämä suunnitelmat viedään läpi aikataulussa.
Kaikissa projekteissa tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Eikä kyse ole vain toteuttavan projektihenkilöstön osaamisesta ja viitseliäisyydestä. Tilanteeseen vaikuttaa myös esimerkiksi asiakkaan määritysosaaminen, eli pystyvätkö he kertomaan, mitä haluavat, ja kuinka paljon projektin aikatauluun sisällytettäviä muutoksia he keksivät suunnittelu- ja toteutusvaiheiden aikana, Ja tähän taas vaikuttaa paitsi asiakkaan projektiryhmän IT- ja substanssiosaamisen riittävyys, myös asiakkaan tarpeiden selkeys.
Lisäksi, ihmiset ovat erehtyväisiä. Paraskin projektipäällikkö voi unohtaa jotakin, ja paraskin tekninen vastuuhenkilö ymmärtää jotain väärin. On vain hyvä asia, jos nämä unohdukset ja väärinymmärrykset jäävät kiinni ennen stabilointivaihetta, koska silloin niiden vaikutukset aikatauluihin ja työmääriin ovat vähäisemmät.
Jokainen projektiin tuleva muutos kuitenkin syö etukäteen tehdyn perusteellisen testaussuunnittelun arvoa. Mitä enemmän asioita on kirjoitettu auki testitapauksiin, sitä enemmän niitä on pakko muokata muutosten mukaisesti, ja sitä suurempi riski on sille että testaus raportoi vääriä asioita bugeina. Mitä enemmän projektin käytännöt ja järjestelyt poikkeavat testaussuunnitelmasta ehdotetuista, sitä vähemmän arvoa on sen kirjoittamiseksi tehdyllä työllä. Kun tämän päälle tulee vielä testaussuunnittelun itsensä epätäydellisyys, on selvää että määritysvaiheen perusteella tehdyt testitapaukset on vähintään katsottava läpi kriittisellä silmällä testauksen alkaessa.
Testaussuunnittelu on mahdollista tehdä myös toisin. Määritys- ja suunnitteluvaiheessa testauksen rooli voi keskittyä enemmänkin katselmointiin ja konsultointiin. Testaussuunnitteludokumentaation keskeisin rooli voi olla tiedon kerääminen siitä, mihin dokumentteihin nojaten testaus on tehtävä, sekä millaisia riskejä projektiin liittyy testaamisen näkökulmasta ja miten niihin varaudutaan. Riskitarkastelussa käsitellään niin testaukseen ulkopuolelta vaikuttavat riskit kuin riskit joihin testaaja voi itse vaikuttaa, muistaen erityisesti asiakkaan toiminnan kannalta keskeisimmät toimitettavaan järjestelmään liittyvät riskit, joiden tulisi vaikuttaa testauksen sisällölliseen painotukseen. Varsinaiset testitapaukset voidaan luoda tutkivan testauksen ohessa, tosin tällöin on muistettava että testaukseen tarvittavaan aikaan on lisättävä myös dokumentaation vaatima aika.
Mikä siis on päivän opetus?
Klassisella, kurinalaisella testauksella on oma arvonsa ja paikkansa, mutta kaikkialle se ei sovi. Jos tiedät, ettet aikuisten oikeasti pysty viemään projektia läpi tiukasti vesiputousmallin mukaisesti, älä tee myöskään testaussuunnittelua niin kuin mentäisiin vesiputousmallilla. Älä silloin myöskään lupaa asiakkaalle testitapauksia (paitsi korkeintaan otsikkotasolla) suunnitteluvaiheessa. Tosiasiat voi tunnustaa jo etukäteen, ja ammattimainen testaaja pystyy kyllä luovimaan tiensä myös vähän epämääräisemmässä projektiympäristössä. Säästytään puolin jos toisin paljolta pahalta mieleltä ja turhalta työltä, jos projektin toimintatavoista sovitaan avoimesti etsien ne tavat, joilla tieto parhaiten löytää tarvitsijansa, ja testaus voidaan suunnitella tavalla jolla se todennäköisesti voidaan myös toteuttaa.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti