Kenties turhauttavinta testaustyössä on säätäminen.
Siis se, miten pahimmillaan parikin kertaa päivässä joutuu kyselemään projektien vastuuhenkilöiltä, joko olisi testattavaa, miten aikataulu elää, missä testataan, milloin ympäristö päivitetään, mitä ja miten on testattavissa. Mitkä ovat juuri nyt testauksen prioriteetit ja tavoitteet.
Miten viime hetken kiireellisen tilauksen vuoksi joutuu keskeyttämään juuri vauhtiin päässeen työskentelyn tehdäkseen taas uuden syöksyn tuntemattomaan. Tai kyselemään, voisiko jonossa seuraavan projektin aloittaa sovittua aikaisemmin, kun se ensimmäinen ei olekaan vielä testattavissa. Järjestelemään testauksen jakamista tai siirtämistä toiselle testaajalle, kun projektien toteutuvat aikataulut vaativat suurempaa työpanosta kuin mihin on kohtuullista yksin venyä.
Kysymään useampaan otteeseen, ennen kuin saa riittävät tiedot jonkin asian testaamiseen, vain löytääkseen itsensä tilanteesta, jossa joku tuhoaa varoittamatta vaivalla rakennetun testiaineiston, tai selviää että sovittua päivitystä ei sitten ollutkaan tehty. Tai päivitettiin epästabiiliksi tiedettyyn versioon, ja nyt päästään testaamaan samoja bugeja useammassa ympäristössä yhtäaikaa.
Tähän kaikkeen liittyy piinallinen tuntuma siitä, ettei saa mahdollisuutta tehdä työtään niin hyvin kuin haluaisi, olla niin hyödyllinen kuin omasta mielestään osaisi olla.
Jonkin verran epävarmuutta, inhimillisiä erehdyksiä ja niihin liittyvää säätämistä on pakko hyväksyä. Testaajan työn aikataulu ja työmäärä riippuvat siitä, miten kehittäjät tekevät työnsä, eikä sitä ole täysin mahdollista ennakoida. Kun vielä testaajan työn idea on enemmän tai vähemmän keskeneräisen kanssa työskentely - sen tarkistaminen, miten tukeva rakennelmasta tulikaan - virheisiin törmääminen vähän niin kuin kuuluu toimenkuvaan.
Siksi välillä on pakko joustaa ja järjestellä. Joskus on myös pakko hyväksyä se, että juuri nyt ei ole tarjolla mielekästä testaustyötä. Tai että aika ei riitä tekemään asioita oikeasti perusteellisesti. Työ on lopulta vain työtä, ei sen takia kannata yöuniaan menettää, eikä sen tarvitse olla tärkein elämään sisältöä tuova asia.
Joskus kuitenkin on vaikea välttää ajatusta, olisiko asiat kuitenkin mahdollista tehdä edes vähän paremmin.
Yksi vaihtoehto olisi tehdä projekteja ketterämmin, jolloin testattavaa syntyisi tasaisempaa tahtia ja pienempiä määriä kerrallaan. Tämäkään vaihtoehto ei kuitenkaan yksin tuo pelastusta, sillä monia vesiputousmallia rampauttavia toimintatapoja (tai tapoja olla toimimatta) on mahdollista käyttää myös projekteissa, joita periaatteessa edistetään ketterästi - häröilyhän ei sellaisenaan kuulu mihinkään prosessimalliin. Eikä järjesteltävien palikoiden pienentäminen itsessään poista järjestelyn tarvetta, vaan lopputulos voi olla jopa päinvastainen.
Yllättävän paljolta turhalta työltä ja mielipahalta säästyttäisiin ihan vain skarppaamalla projektien sisäisen tiedonkulun kanssa. Siis esimerkiksi sillä, että aina kun tapahtuu jotain aikatauluun tai sisältöön vaikuttavaa, myös testaaja saisi kuulla asiasta. Tai jos kehitetään ja testataan yhtäaikaisesti, saman projektin parissa painivilla olisi tieto siitä, mitä muut ovat tekemässä, ja keihin kaikkiin omat tekemiset voivat vaikuttaa. Että saisi senkin tiedon, jota ei ole helppoa keksiä itse kysyä. Monet näistä asioista varmaankin helpottaisivat myös kehittäjien työtä.
Pitäisikö testaajan istua kehittäjien luona jo toteutusvaiheessa? Pitäisikö hänen osallistua projektipalavereihin alusta alkaen? Ainakin osaan niistä? Pitäisikö projektien tiedotus hoitaa spämmäämällä aina sähköpostilistaa, jolle myös testaaja kuuluu?
Ratkaisuvaihtoehtoja voi olla useampia. Ehkä lopulta tärkeintä on, että projektin sisäinen viestintä ylipäätään nähdään panostamisen arvoisena, tapana ehkäistä ongelmia. Esimerkiksi, että palaverit suunnitellaan jollain tasolla, niistä jaetaan etukäteen jonkinlainen agenda, ja niihin pääsevät tavalla tai toisella osallistumaan kaikki, joita käsiteltävä asia jotenkin koskee, tietäen mitä heidän osallistumiseltaan odotetaan. Että niiden ensisijainen tarkoitus ei ole raportointi, vaan tiedon jakaminen kaikille niille jotka siitä hyötyvät.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti