Testaus on enemmän

Testaamisesta on monenlaisia käsityksiä. Meillä joskus puhutaan testaamisesta ja testailusta, missä testaaminen tarkoittaa päämäärätietoista, suunnitelmallista ja jokseenkin järjestelmällistä tapaa testata, testailu taas, no, ajan kuluttamista softaa läpi kliksutellen ja bugeja raportoiden. Minun ei ehkä tarvitse vääntää rautalangasta, kumpi on yleensä parempi tapa niin kustannusnäkökulmasta kuin yritettäessä muodostaa käsitystä siitä, onko järjestelmä käyttöönottokunnossa vai ei.

Kävin eilen kuuntelemassa James Bachin esitelmää testattavuudesta, ja siinä yksi hänen teeseistään oli käsitteiden "testaaminen" ja "tarkistaminen" erottaminen toisistaan. Ideana oli, että tarkistaminen on toimintaa, joka voidaan ja usein myös kannattaa automatisoida. Testaaminen on kuitenkin enemmän. Tekoälyn kehittämisessä on otettava vielä monta pitkää harppausta, ennen kuin ihminen voidaan testaustehtävissä täysin korvata tietokoneella.

Järjestelmällisyyttä ja standardoitavuutta rakastaville voi olla hieman hankalaa hyväksyä se, että se missä ihminen voittaa koneen, on henkilöriippuvaista. Riippuu testaajan kokemuksesta, tuotetuntemuksesta, teknisestä ajattelutavasta ja monesta muusta henkilökohtaisesta ominaisuudesta, millaisia asioita hän huomaa.

Esimerkiksi, mitä laajempi kokemus sinulla on julkaisujärjestelmistä, ja mitä enemmän olet testannut juuri nyt testattavana olevaa julkaisujärjestelmää, sitä parempi intuitio sinulla on siitä, miten järjestelmän pitäisi toimia, ja mistä bugeja todennäköisimmin löytyy. Toisaalta joskus etua on siitä, ettet ole eläissäsi nähnyt yhtä ainutta julkaisujärjestelmää. Tällöin pystyt parhaiten löytämään niitä bugeja ja epäloogisuuksia, joita harjaantumattomat, pari kertaa vuodessa järjestelmän kanssa työskentelevät ei-niin-kovin-tekniset päivittäjät löytävät työssään.

Vastaavasti testaajalle on tietyissä tilanteissa apua koodaritaustasta, toisissa tilanteissa se vaikeuttaa käyttäjän kannalta ongelmallisten asioiden huomaamista. Tätä kautta löytyy arvo sille, että testaustiimi koostuu erilaisista ihmisistä, joiden taustat ja tavat työskennellä poikkeavat jollain tapaa toisistaan.

Itse huomaan hakevani testaukseeni lisätehoja valitsemalla itselleni jonkin roolin, näkökulman tai tavoitteen testauksen alkaessa, ja vaihtamalla sitä kun koen saaneeni siitä kaiken oleellisen irti. Testauksen kattavuutta voi parantaa vielä enemmän vaihtelemalla saman tuotteen kimpussa painivaa testaajaa. Mielenkiintoista kyllä, testaukseen saa entisestään tehoja tekemällä sitä parityöskentelynä, jolloin testaajien välinen vuorovaikutus tavallaan kuroo umpeen heidän väliltään löytyviä sokeita pisteitä.

Testaaminen ei ole vain ennalta määrättyjen tehtävien suorittamista. Se on myös uteliaisuutta ja ennakkoluulottomuutta vaativa oppimisprosessi. Lisäksi se on vuorovaikutusta: yhdessä oppimista, sekä pyrkimystä ymmärtää niin käyttäjää kuin kehittäjää.

Miten saada paras hyöty irti testaajasta?

Työpanoksen mittaaminen on vaikeaa. Jollain tavalla työntekijöiden suoriutumista pitäisi seurata, mutta mittareilla on paha tapa vaikuttaa ihmisten suoriutumiseen paitsi hyvässä myös pahassa.

Testaajan työn arviointia hankaloittaa se, että se on niin riippuvaista muiden työskentelystä. Samoin helpoiten muodostettavat testaajan työssä onnistumisen mittarit ovat kaikki omalla tavallaan ongelmallisia.

Löytyvät bugit riippuvat paitsi testaajasta myös kehittäjästä, joten tietyssä aikavälissä löytyvien bugien määrä tai laatu ei välttämättä kerro kovin paljoa siitä, miten hyvin testaaja on aikansa käyttänyt. Jos testaajan työtä arvioidaan mittaamalla löytyvien bugien määrää, se kannustaa testaajaa tehokkaaksi löytämään virheitä, mutta ei suuntaamaan tekemistään oleellisimpiin asioihin - näin bugikanta saadaan helposti täyttymään pienen prioriteetin virheistä. Bugien merkittävyyden arvioiminen statistiikkaa varten taas on työlästä, ellei luoteta testaajan tai hänen kanssaan työkentelevän kehittäjän omaan arvioon bugien prioriteeteistä. Toisaalta tarkkakaan tieto bugien vakavuudesta ei anna tietoa testauksen tehokkuudesta, jos testaaja käyttää paljon aikaa sellaisten asioiden manuaaliseen läpikäymiseen, joiden testaaminen kannattaisi automatisoida.

Testauksen tehokkuutta voidaan mitata myös esimerkiksi sillä, miten suuri osa raportoiduista bugeista saadaan ratkaistua kerralla, kysymättä lisätietoja bugin toistamiseksi. Tämä vaatii kuitenkin suhteellisen huolellista bugiraportointijärjestelmän käyttöä, jotta statistiikkaa saadaan helposti kerättyä, ja siten mahdollistaa myös huijaamisen. Asiakkaan löytämien bugien määrä ja laatu kertoo paljon sisäisesti tehdyn testauksen onnistumisesta, mutta tämän mittarin käyttäminen on monella tavalla hankalaa: miten tieto asiakkaan löydöistä raportoidaan ja luokitellaan, ja miten hallitaan tieto järjestelmään tehtävien päivitysten vaikutuksesta sekä niihin liittyvien testikierrosten vastuista.

Testaajan mahdollisuudet käyttää aikansa hyödyllisesti riippuvat myös siitä, mihin tahtiin testattavaa valmistuu. Hänellä ei ole valtaa vaikuttaa siihen, tuleeko asiakasprojekteista hommia tasaiseen tahtiin, vai joudutaanko vuoroin käyttämään aikaa toissijaisiin tehtäviin ja vuoroin priorisoimaan projekteja. Jos siis mitataan sitä, miten suuri osa ajasta kuluu laskutettavien projektien parissa, kannustaa se toki priorisoimaan ajankäytössä asiakasprojekteja, mutta myös käyttämään näihin projekteihin tarpeettoman paljon aikaa silloin kun asiakasprojekteja ei ole tarjolla täysipäiväisesti. Jos taas mitataan sitä, miten hyvä tuntihinta saadaan tehtävästä työstä, kipeimmin testausta kaipaavat katastrofiprojektit päätyvät testaajan ajankäytön priorisoinnissa viimeiseksi. Entä miten pitäisi huomioida tuotekehityksen tukeminen, tämä työ kun hyödyttää useita asiakasprojekteja?

Asiakastyytyväisyyttäkään ei saavuteta pelkällä testauksella, vaan siihen vaikuttavat mm. projektipäällikön kommunikointitaidot ja määrityksen tekemiseen osallistuvien kyky ymmärtää asiakkaan tarpeet ja muotoilla ne ymmärrettävästi. Jos järjestelmää ei ole onnistuttu määrittämään ja suunnittelemaan täyttämään asiakkaan tarvetta, timanttinenkaan testaus ei tilannetta pelasta. Asiakkaan löytämillä bugeilla kun on merkitystä vain, jos ne ovat syy joka estää järjestelmää täyttämästä sitä tarvetta, jota varten se hankittiin. Jos tärkeimmät valituksen aiheet ovat luonteeltaan muutospyyntöjä, liikutaan alueella jolla testaajien rooli on usein tarkoituksenmukaisinta pitää melko pienenä - ellei häntä sitten tuoda jo määritysvaiheesta alkaen asiakasrajapintaan niin, että hänellä on aidosti mahdollisuus arvioida toteutuksen soveltumista asiakkaan liiketoimintatarpeisiin.

Voidaan myös yksinkertaisesti kysyä projektihenkilöstöltä rivikoodarista projektipäällikköön, onko yhteistyö testaajan kanssa koettu hyödylliseksi, ja millaisia puutteita siinä nähdään. Tällaisten kartoitusten kompastuskiveksi vain koituu helposti se, että kenelläkään ei ole aikaa paneutua ylimääräisiksi koettuihin asioihin, kun seuraavat projektit painavat jo päälle. Lisäksi subjektiivisiin arviointeihin liittyy myös persoonallisuuksiin liittyviä piirteitä, jotka tekevät arvioinnista ylipäätään epämääräistä.


Toisaalta, onko testaajan työn mittaamisella edes merkitystä, jos organisaatio ei osaa täysin hyödyntää testaajan työpanosta?

Pystytäänkö tekeminen projekteissa aikatauluttamaan niin, että testaajan työaika saataisiin mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä, eli testattavaa saataisiin eri projekteista valmistumaan mahdollisimman tasaiseen tahtiin? Mahdollistavatko projektien aikataulut sellaisen testaamisen, että ammattitestaajista on oikeasti hyötyä?

Onko organisaation sisäiset laskutuskäytännöt muodostettu niin, että projektien kannattaa hyödyntää ammattitestaajia?

Miten testaajan työaikaa hyödynnetään parhaiten silloin, kun testattavaa ei ole? Onko sisäisiä kehitysprojekteja, jotka tuovat hyötyä asiakasprojekteille, tai muita aikataulultaan väljiä tehtäviä, joihin voi käydä käsiksi, jos ei testaamalla pysty olemaan oikeasti avuksi? Tuetaanko testaajien mahdollisuuksia kouluttautua suoriutumaan paremmin työssään? Onko kehittäjien mahdollista itsenäisesti pyytää tukea testaajalta, jos he kokevat sen hyödylliseksi jotakin toiminnallisuutta rakentaessaan?

Entä mitä testaukselta ylipäätään halutaan? Onko tarkoituksena vain etsiä bugeja niin pitkään kuin projektin aikataulu ja budjetti antavat myöten, vai onko tavoitteena esimerkiksi antaa projektipäällikölle mahdollisuus keskittyä työssään olennaiseen, helpottaa kehittäjien työtä, tai saada tieto ohjelmiston laadusta tietyllä ajanhetkellä?

Kun näihin kysymyksiin löytyy vastauksia, on myös relevanttien mittareiden rakentaminen varmasti helpompaa.

Kehittäjät Marsista, testaajat Venuksesta

Pari vuotta sitten osallistuin testaajana poikkeuksellisen haasteelliseen projektiin, jossa bugipingiksen pahimpina aikoina projektia tekevät koodarit eivät voineet irvistelemättä tulla kanssani samaan hissiin. Kun projektin tilanne rauhoittui, minut kutsuttiin kakulle, varoittaen toki että tarjolla olevat herkut saattavat olla myrkytettyjä.

Tapaus tuli taas mieleen, kun osallistuin keskusteluun, jossa kehittäjät kertoivat käsityksensä luomustensa sisäisestä kauneudesta ja testaajien pinnallisesta tavasta löytää aina jotain valittamista.

Optimistina uskon että nämä jutut esitettiin kaikki vähän pilke silmäkulmassa (ja niitä voi joskus jopa ottaa jonkinlaisena kehuna) mutta jotain ne kuitenkin kertovat testaajan ja kehittäjän välisen suhteen kompleksisuudesta.

Kehittäjä on se joka luo, ja sitten tulee testaaja ja lyttää lopputuloksen maanrakoon (ehkä jopa nauraa sille hieman, anteeksi vaan). Ymmärrettävästi kehittäjän voi joskus olla vaikeaa suhtautua asiaan niin, että me teemme tässä yhteistyötä, kun oma osa on se tekeminen ja toisen osa on pelkkä virheistä nipottaminen. Sitä kuvittelee saaneensa jotain valmiiksi, kunnes seuraavana päivänä edessä on kymmenien kohtien lista ongelmista, joiden syyt pitäisi etsiä ja korjata.

Ehkä jollain tavalla tilanne tuo mieleen 80-luvun stereotyyppiset parisuhdesketsit, joissa mies on se eteenpäinvievä järjen ääni, kun taas nainen esittää kohtuuttomia vaatimuksia eikä ole ikinä tyytyväinen.

Vertauksen tekee entistäkin herkullisemmaksi se, että siinä missä kehittäjistä valitettavan harvat ovat naisia, testaajien joukossa taas miehet ovat yllättävän harvinaisia.

Testaajan ammattitaidon keskeisimpiä puolia onkin palautteen antaminen kehittäjille tavalla, joka kannustaa yhteistyön ilmapiiriä. Täysin asiallinenkin palaute saatetaan ottaa henkilökohtaisesti (vaikka kuinka ollaan rationaalisia miehiä!) jos se esitetään väärin. Riippuu myös henkilöstä, voiko tunnelmaa esimerkiksi keventää vai kiristää huumorilla tai kehumalla onnistumisia ("hei, kolme bugia oli sentään ihan oikeasti korjaantunut!"), tai vaikuttaako puhtaan asiallinen palaute tylyltä. Toiset arvostavat mahdollisimman rautalangasta väännettyjä bugikuvauksia ja korjausehdotuksia, toiset haluavat pitää asioiden selvittelyt ja suunnittelut enemmän omana reviirinään.

Siksi testaajalle on tärkeää saada tavata kasvokkain niitä ihmisiä, joiden kanssa tekee töitä. Se ei yleensä ole välttämätöntä projekteihin liittyvän informaation välittämisen kannalta (vaikka usein auttaakin myös siinä), mutta se auttaa ymmärtämään niin kehittäjien kuin projektipäälliköidenkin persoonallisuuksia, sekä antamaan myös näille kuvaa testaajasta ihmisenä eikä pelkkänä bugiraportoijana. Tämä helpottaa yhteistyön sujumista suuresti.

Isossa yrityksessä näiden tapaamismahdollisuuksien järjestäminen voi olla haasteellista. Eri toimipisteissä työskentelevät ihmiset eivät kenties koskaan pääse työnsä puitteissa tapaamaan toisiaan, ja jos toimipiste on kovin iso, sen sisälläkin tapaaminen voi olla yllättävän harvinaista. Silloin on tärkeää, että edes joskus järjestetään koulutus-, kehitys- ja virkistyspäiviä, joiden lomaan voi ujuttaa aikaa siihen, että käy tutustumassa ihmisiin, joiden kanssa tekee töitä. Erilaiset projektien aloitus- ja lopetustapahtumat voivat nekin tarjota tärkeitä tutustumismahdollisuuksia.

Lisäksi sähköinenkin kommunikaatio muuttuu yllättävän paljon inhimillisemmäksi, kun siihen käytetyt sovellukset osaavat näyttää toisen osapuolen valokuvan.

Mistä laatu tulee?

Testaajan työ on laadunvarmistusta. Joskus vastaan tulee käsitystä, että testaajan mukaan ottaminen takaisi lopputuloksen laadun.

Näin ei kuitenkaan ole. Testaajan tehtävä on laadun mittaaminen ja arviointi, sen parantaminen taas on pohjimmiltaan ihan muiden heiniä.

Laatu ei muutenkaan ole erillinen palikka, jonka voisi lisätä projektiin ihan vain jonkin dokumentin tai yksittäisen henkilön muodossa. Laatu on kaikkien yhteinen asia.

Laadun syntyminen vaatii tarkoituksenmukaista määritystä ja suunnittelua. Nykymaailmassa käytettävyys ja visuaalinen miellyttävyys ovat keskeisessä asemassa laadun kokemisessa, mutta tärkeää on tietenkin myös se että tuote vastaa toiminnallisuuksiltaan käyttäjien tarpeilta.

Laadun tuottamista helpottaa mahdollisuus seurata tarkoituksenmukaista prosessimallia, hyödyntäen sen tarjoamia työvälineitä.

Testausosaamisesta on apua laadun tuottamisessa niin järjestelmän määrittelijöille, suunnittelijoille kuin toteuttajille. Oma etunsa on kuitenkin myös siitä, että testaajalla ei ole vastuuta minkään näiden osa-alueiden tekemisestä. Näin siksi, että ihminen on sokea omille virheilleen, eikä testausosaaminen itsessään suojele ihmistä erehdyksiltä. Sen sijaan testausosaaminen antaa välineitä sen arviointiin, antaako määritys riittävät tiedot ohjelmiston toteuttamiseen tai vastaako toteutus määritystä.

Keskeisimpään kysymykseen, eli vastaako järjestelmä asiakkaan tarpeita, testaus voi vastata vain silloin kun asiakas itse testaa. Toimittajan testaajalla harvoin on mahdollisuutta verrata määritystä asiakkaan tarpeisiin, koska hän ei osallistu määrityksen tekemiseen eikä siksi pääse käsiksi tietoon joka voisi osoittaa määrityksen puutteet tarpeisiin nähden.

Erityisesti isojen asiakasorganisaatioiden kanssa työskennellessä ongelma on myös se, ettei asiakkaankaan projektiryhmällä välttämättä ole riittävää tietoa kaikkien tulevien käyttäjien tarpeista.

Lisäksi järjestelmän määrittäminen on helposti liian abstraktia henkilölle, joka ei ole määritysammattilainen. Todelliset tarpeet saattavat tulla tästä syystä esiin vasta testausvaiheessa.

Tämä nostaa haasteeksi sellaisten työvälineiden ja työskentelytapojen löytämisen, jotka konkretisoivat, mistä projektissa on kysymys.

Erilaiset demoympäristöt tai vaikka paperille hahmoteltu käyttöliittymä jota saa ihan itse "klikata" voivat auttaa konkretian luomisessa. Ketterät menetelmät taas antavat mahdollisuuden tarkentaa määrittelyä sitä mukaa kuin asiat konkretisoituvat.

Joskus voi olla myös tarpeen opettaa asiakasta testaamaan, tai esimerkiksi kysyä, pääsevätkö kaikkien tulevien käyttäjäryhmien edustajat arvioimaan määrityksen onnistumista.

Miten testaus voi auttaa asiakastyytyväisyyden parantamisessa

Asiakastyytyväisyys on hankala suure. Sen mittaaminen on usein hieman epämääräistä, ja siihen vaikuttavien asioiden perusteellinen analysointi kenties vieläkin haasteellisempaa.

Asiakkaalle ihanteellista olisi saada hyvää halvalla nopeasti, vieläpä hyvällä palvelulla ryyditettynä. Mutta asiakkaan etu on myös se, että yhteistyökumppanien toiminta on kannattavaa, koska nappiin mennyt toteutusprojekti ei kauheasti lämmitä, jos ylläpidosta huolehtiva organisaatio katoaa.

Laadun tekeminen halvalla kannattavasti on haasteellista. Tämä pätee niin huonekaluostoksilla, ravintolassa kuin ohjelmistokehityksessäkin. Näiden tekijöiden optimointi asiakkaan parhaaksi - laatu, hinta, aikataulu, palvelutaso ja kannattavuus - ei ole ihan yksinkertaista. 

Testaus (hyvin hoidettuna) on yksi tapa vaikuttaa positiivisesti näihin kaikkiin.

Laatu

Testauksen vaikutus laatuun on kenties helpointa nähdä, puhutaanhan testaamisesta usein laadunvarmistuksena. Testaus ei kuitenkaan itse tuota laatua, vaan ennemminkin mittaa sitä, antaen laadun tekijöille eli järjestelmän määrittelijöille, suunnittelijoille ja toteuttajille informaatiota, jonka avulla lopputuloksesta voi tulla laadukas.

Järjestelmän käyttöönoton kannalta ohjelmiston laatu on usein keskeisempi asia kuin toteutusprojektiin liittyvät kommellukset, ja siksi laadunvarmistus on keskeinen tekijä asiakastyytyväisyydessä.

Muissa asioissa arkiajattelussa testauksen rooli ei ehkä ole yhtä ilmeinen.

Hinta

Testaus nähdään usein asiana, joka kasvattaa hintalappua. Näin asia onkin, jos testausta ei tehdä oikein, sillä kaikkien bugien kaivaminen esiin monimutkaisesta ohjelmistosta on ikuisuusprojekti. Päämäärätön ohjelmiston läpikliksuttelu ei myöskään välttämättä löydä oleellisimpia virheitä, vaikka aikaa siihen saa kulumaan ihan niin paljon kuin aikaa käytettävissä on.

Ammattitaitoisesti suunniteltu testaus ei kuitenkaan välttämättä kasvata kokonaishintaa verrattuna tilanteeseen jossa vain ollaan testaavinaan, vaan voi toimia jopa päinvastoin.

Testaajan osallistuminen jo määritysvaiheeseen dokumenttien katselmoinneilla sekä alustavien testitapauksien luominen ennen ohjelmiston toteutusta voi tehostaa muiden projektiin osallistuvien työskentelyä ja ehkäistä virheitä, vähentäen kokonaistyömäärää. Testaajan ammattitaitoa on myös mm. testitapauksien priorisointi, eli sen arviointi miten perusteellisesti mitäkin kannattaa tehdä, ja tätä kautta pystytään yhtä aikaa minimoimaan testaukseen kuluvaa aikaa ja maksimoimaan testauksen kykyä löytää merkittävät virheet.

Aikataulu

Toinen testauksen perusongelma on se, että siihen ei jää aikaa kun toteutus venyy.

Todellisuudessa asiantunteva testaaminen ei kuitenkaan viivästä projektia, koska järjestelmän käyttökelpoisuus ei riipu siitä, miten paljon testaajat ovat löytäneet bugeja, vaan siitä, miten paljon niitä oikeasti on. Testauksesta nipistäminen aikataulun nimissä johtaa helposti tilanteeseen, jossa stabilointivaihe venyy ja kuormittaa niin projektipäällikköä kuin kehittäjiä kohtuuttomasti, koska aikaa kuluu paljon asiakkaan löytämien bugien perkaamiseen, selittelemiseen ja hyvittelemiseen. Sen sijaan asiantuntevan sisäisen testauksen avulla on mahdollista siirtää projektin aikataulua hallitusti, kun ammattitestaaja pystyy auttamaan järjestelmän valmiusasteen ja stabilointivaiheen vaatiman aikataulun arvioinnissa.

Palvelu

Testauksen tuki aikataulun arvioimiseen, sekä tarvittaessa käyttöohjeiden luomiseen ja asiakkaan hyväksymistestauksen ja käyttönoton tukemiseen paitsi helpottaa projektipäällikön työtä, voi myös parantaa asiakkaan kokemusta saamansa palvelun laadusta. Näin jo siksikin, että testaajan avulla projektipäällikön on helpompaa keskittyä olennaiseen. Lisäksi testaajan tuominen asiakasrajapintaan voi parantaa asiakkaan kokemusta siitä, että hänen kokemansa haasteet ohjelmiston käyttöönotossa otetaan vakavasti.

Kannattavuus

Mitä toiminnan kannattavuuteen tulee, yksi näkökulma on tuotantokäytössä löytyvien bugien määrä ja laatu. Asiakkaan tai hänen asiakkaansa löytämän bugin korjaaminen on paljon kalliimpaa kuin bugin korjaaminen toimittajan itse tekemän stabiloinnin aikana. Ongelman selvittelyyn osallistuu silloin vähemmän osapuolia, kehittäjät ovat orientoituneet kyseiseen projektiin kun tekevät sitä muutenkin, ja lisäksi bugiraportti tarjoaa tyypillisesti paljon paremmat eväät ongelman syyn löytymiseen.

Tuotantokäytössä löytyviä virheitä ei välttämättä tarkastella yrityksen kustannuslaskennassa projektien kannattavuuden näkökulmasta, koska itse toteutusprojekti on ehtinyt jo päättyä. Yrityksen kannattavuuteen ja mahdollisuuksiin jakaa työ tekijöilleen tehokkaasti ne kuitenkin vaikuttavat. Merkittävien tuotantokäytössä löytyvien bugien pr-arvo on myös korkea, ja osa asiakkaista osaa myös vaatia ylläpitosopimuksia, joissa ongelmatilanteisiin liittyy sanktioita.

Muutoshallintaa v-käyrällä

Projektipäällikkö raahusti hiuksiaan haroen ja raskaasti huokaillen testaajan työpisteelle.

"Istuhan alas", testaaja kehotti. "Mitäs meidän projektille kuuluu? Stabilointivaiheen piti muistaakseni alkaa pari viikkoa sitten, joko nyt vihdoin alkaisi olla jotain testattavaa?"

Projektipäällikkö huokaisi taas syvään.

"Ei ole vielä tarpeeksi valmista," hän vastasi. "Ja itse asiassa nyt on sellainen tilanne, että pitäisi keskustella testauksen määrästä."

"Niin, arvioin silloin projektin alkaessa, että riittävä testaus voisi onnistua kolmen viikon työllä. Se todettiin jo silloin hieman optimistiseksi arvioksi, mutta haluttiin minimoida kustanuksia. Projektin ongelmat tietysti indikoivat, että se ei välttämättä riitä."

Projektipäällikön ilme muuttui entistä tuskaisemmaksi.

"Mutta kun projektin aikataulu ei jousta! Etkö voisi testata vähän nopeammin?"

"No tietysti voidaan vielä priorisoida testitapauksia ja karsia pikkuisen eri päätelaitteilla ja selaimilla tehtävää testausta, mutta se tietysti kasvattaa riskejä. Varmaan kahdessa ja puolessa viikossa saisi jo kohtuullisen käsityksen riskitasosta, vaikka laadun takaaminen voikin olla mahdotonta. Ja aikatauluhan riippuu pitkälti myös siitä, miten nopeasti korjaukset etenevät."

"Minä ajattelin ennemminkin, että jos kuitenkin vaan ottaisit pari päivää ja kliksuttelisit sen läpi? Ei mentäisi niin virallisesti."

"Oletko tosissasi? Meillä on testattavana kymmenkunta prosessikulkua variaatioineen viidellä eri selaimella, tabletilla ja älypuhelimella. Jo siihen kolmen viikon työmäärään liittyy tietyn riskitason hyväksyminen. Ja miten se aikataulu nyt voi olla noin tiukka, kun testaussuunnitelmaa tehtäessä sen kolmen viikon työn jakaminen kuuden viikon jaksolle ei ollut mikään ongelma? Nyt ollaan vasta kaksi viikkoa myöhässä, tai kohta siis kolme viikkoa. Eikö sitä testausaikaa pitäisi olla vielä kolme viikkoa jäljellä?"

"Unohdin kertoa sinulle, että koulutuksia piti aikaistaa kahdella viikolla. Eräillä avainhenkilöillä osui lomat siihen hankalasti, ja sitten oli seminaarimatkoja. Pitäisi saada valmista sitä ennen."

Testaaja veti syvään henkeä ja nojautui tuolissaan taaksepäin.

"Yritätkö siis sanoa, että softa ei ole vielä tarpeeksi valmis testattavaksi, mutta ensimmäiset koulutukset ovat jo kahden viikon kuluttua?"

"Niin."

Hetken aikaa kuului vain ilmastoinnin vaimea humina.

"No, periaatteessa tilanne saattaa olla pelastettavissa, jos voin valjastaa koko testaustiimin työhön, ja pääsemme aloittamaan vielä tällä viikolla. Täytyyhän siellä joku kokonaisuus kohta olla testattavissa, ette kai te kaikkea ole tehneet yhtä aikaa."

Projektipäällikkö vinkaisi hiljaa, muttei sanonut mitään.

"Mutta korjausten pitäisi sitten edetä tosi nopeasti, tai muuten me vain dokumentoimme syyt, joihin koulutus tulee kaatumaan. Ja tietysti sen pitää olla hyvin koodattu, että se saadaan käytännössä yhdellä korjauskierroksella kuntoon. Aika ei mitenkään riitä nyt bugi-pingikseen."

"Ei onnistu, budjetti ei anna myöten."

"Miten niin ei anna myöten? Piti olla mahdollisuus käyttää testaamiseen kolme viikkoa työaikaa."

"Mutta tässä on nyt ollut vähän kaikenlaista, on tullut yllättäviä kustannuksia. Muista projekteista aiheutuvien resursointiongelmien vuoksi tätä on nyt tehty aika takapainotteisesti, ja siksi projektiin piti ottaa mukaan odotettua suurempi joukko kehittäjiä. Osa on ollut vähän kokemattomia, työ on edennyt hitaasti ja ovat tarvinneet suunniteltua enemmän ohjausta. Hommia on myös jouduttu vaihtamaan tekijältä toiselle, kun on pitänyt priorisoida työskentelyä eri projektien välillä. Yksi päivä meni hukkaan, kun integraatioympäristö asennettiin ensin väärin. Pari päivää meni kun piti kaivaa yhden sairaslomalle jääneen kehittäjän koneelta, mitä hän oli ehtinyt tehdä. Ja sitten yksi kone hajosi, eikä ollut varmuuskopiota. Ja..."

"Eli kun koodarit säätävät, testaus maksaa?"

"Maksaa ja maksaa, asiakashan se tästä maksaa. Tai meidän firma, asiakas ei suostu maksamaan enää yhtään enempää."

"Tiedätkö, miten kalliiksi tuotantokäytössä löytyvät bugit tulevat? Tai miten paljon työläämpää on tulkita ja hallita keskivertoasiakkaan bugiraportteja kuin meidän omien ammattitestaajien bugiraportteja? Mitä tulee koulutuksesta, kun softa ei toimi? Tai miten vaikuttaa asiakastyytyväisyyteen tai käyttäjien muutosvastarintaan, jos aloitetaan keskeneräisellä järjestelmällä?"

"No en minä voi kehittäjiltäkään sitä työaikaa nipistää, kun ei siitä järjestelmästä tule valmista ilman heidän työtään."

"Ja mikä saa sinut kuvittelemaan, että he saavat sen käyttökuntoon ilman että sitä testataan? Kuule maailmassa on aika paljon hyvää tuotekehitystä mennyt hukkaan, kun puutteellisen testauksen takia softaa ei ole saatu riittävään kuntoon, että sitä oikeasti voisi käyttää."

"Noh, tuskin tästä nyt sen luokan katastrofi on tulossa."

"Minusta kuulostaa, että sinulla on tässä projektissa toteutunut aika merkittävä määrä riskeistä. Sillä on väistämättä aikataulu- tai kustannusvaikutuksia, usein molempia."

"Mutta kun asiakas ei tule hyväksymään korkeampaa hintaa eikä viivästettyä aikataulua!"

"Ei se järjestelmä tunne projektin aikataulua, se valmistuu tekemällä ja testaamalla. Jos hintaa ja aikataulua ei voi venyttää, niin ominaisuuslistaa tulee pienentää."

"Sinä et tunne tätä asiakasta, eivät ne tule suostumaan... Eikä se tällä aikataululla onnistuisikaan. Sitä paitsi kaikki on melkein valmista, joten olisi tyhmää jättää mitään kesken."

Laskeutui hiljaisuus. Ilmastoinnin humina tuntui painostavana. Projektipäällikkö painoi päänsä käsiinsä ja huokaisi syvään.

"Mitä tässä sitten sinun mielestäsi tulisi tehdä?"

Testaaja katsoi ulos ikkunasta. Aurinko paistoi.

"Lähdetään kaljalle."

"Mitä, nyt on keskiviikkoiltapäivä?"

"Joo joo. Sulla on varmasti jo viikon tunnit täynnä, etkä pysty nyt edistämään mitään. Mennään kaljalle."

"Mutta eihän se käy!"

"No tietysti se käy. Otetaan mukaan kynää ja paperia ja suunnitellaan yhdessä kriisiviestintä. Kun sitten aamukrapulassa soitat asiakkaalle, kuulostat niin autenttisen katuvalta ja uupuneelta, että ne kyllä leppyvät."

Hetken hiljaisuus.

"Absurdia, mutta tuossa saattaa olla järkeä..."

"Joo joo. Enemmän kuin monessa asiassa, mitä tänään on tullut vastaan."