Välitätkö informaatiota vai ylläpidätkö illuusiota?

Ihmismieli on siitä mielenkiintoinen, että se haluaa miellyttää. Tähän sillä on kaksi mitä nerokkainta tapaa: petos ja itsepetos.

Petoksella viittaan tilanteeseen, jossa toiselle ei haluta aiheuttaa pahaa mieltä kertomalla epämiellyttäviä tosiasioita. Projektipäällikkö saa kamppailla tätä tarvetta vastaan esimerkiksi kertoessaan asiakkaalle, mitkä toivotut asiat sisältyvät projektin laajuuteen ja mitkä eivät.

Itsepetos taas on sitä, kun eletään kuvitelmassa, että jostain saapuu maaginen pelastus ja tilanne ratkeaa parhain päin, vähän niin kuin elokuvissa, vaikka kaikki tosiasiat viittaavat siihen, että näin ei tule tapahtumaan. Siis esimerkiksi ajatellaan, että raportoidut sata bugia ovat niin yksinkertaisia korjata, että homma hoituu päivässä muiden töiden ohessa, ja kun ne on korjattu niin uusia ei enää löydy.

Testauksen tärkeimpiä tehtäviä on horjuttaa projektiin liittyvien petoksen ja itsepetoksen perustuksia organisaation sisällä. Siis tehdä lähes mahdottomaksi kenenkään ylläpitää epärealistisen positiivisia kuvitelmia toteutettavan järjestelmän tilasta.

Siksi on tärkeää miettiä, mikä on mielekkäin tapa testausraportointiin. Raportin tulee olla tarpeeksi lyhyt, että se luetaan, tarpeeksi selkeä, että sen viesti hahmotetaan, ja tarpeeksi jäsennelty, että sitä voidaan käyttää apuna resursoinnin suunnitteluun sekä tehtävien priorisoinnin ohjaamiseen. Jos sitä voi vieläpä vähällä työllä (tai jopa sellaisenaan) hyödyntää raportoitaessa asiakkaalle projektin tilasta, testaajan panos projektille on entistä helpompi nähdä positiivisena.

Asiakasta ei oikeasti kiinnosta bugien määrä tai laatu, vaan se, onko järjestelmässä jotain, mikä toimii luotettavasti, ja miten pian voi odottaa että muutkin asiat toimivat. Näistä ensimmäiseen testausraportin pitäisi pystyä antamaan suhteellisen luotettava vastaus. Jälkimmäisen arvioinnissa testausraportti on yksi keskeinen väline, vaikkakin riittämätön yksinään.

Skarpin testausraportin tärkeimpiä piirteitä on sen kyky konkretisoida tilanne. Testaaja nähdään helposti pessimistisenä valittajana, jolle mikään ei kelpaa, ja tällöin hänen mielipiteensä on myös helppo sivuuttaa - onhan itsepetoksen jatkaminen mukavampaa kuin tunnustaa ikävät tosiasiat. Jos testaaja voi konkreettisesti listata, kuinka suurta osaa käyttötapauksista ei voida suorittaa määrityksen mukaisesti, kuinka suurta osaa testitapauksista ei ole pystytty bugien tai keskeneräisyyden vuoksi testaamaan, ja kuinka paljon minkäkin prioriteettitason bugeja odottaa korjausta, hänen viestiinsä on vaikeampi suhtautua välinpitämättömästi.

Sisällön jäsentelyn lisäksi selkeyttä voi lisätä myös värien käytöllä. Esimerkiksi, vakaviin bugeihin liittyvät FAIL-rivit voi korostaa punaisella ja pienempiin liittyvät keltaisella. Yksittäiset vihreät PASS-rivit niiden seassa kertovat kenties selkeämmin tilanteen lohduttomuudesta kuin lukumäärät tai prosentit.

Project piparkakkutalo

Launch

Isä: Hei, otin piparitaikinan sulamaan, nyt tehdään piparkakkutalo!
Lapset: Jee!
Äiti: Ostitko sellasen valmiin setin?
Isä: Ei tässä millään talopaketeilla pelata, tehdään ihan oma. Saadaan just sellanen kun halutaan.
Lapset: Jee!

Määritys

Tyttö: Mä haluun Muumitalon!
Poika: Eikun tehdään traktori!
Isä: Mä olin ajatellut että tehtäisiin linna.
Äiti: Eikö ihan tavallinen talo kävisi?
Isä: Tehdään sellainen prinsessalinna.
Tyttö: Joo!
Poika: Höh!
Isä: Sinne vois tehdä vaikka lohikäärmeenkin...
Poika: Mä en ala jos ei tuu traktoria!
Isä: No tehdään siihen pihalle traktori.
Poika: Okei!
Äiti: Kuulostaa aika hankalalta.
Isä: Älä nyt, hyvä siitä tulee.

Suunnittelu

Äiti: Pitäiskö meidän tehdä siitä pahviproto tai jotain?
Isä: Ei tää oo niin vaikeeta, ja taikinakin alkaa olla sula. Mä piirrän kaavat tähän leivinpaperille ja leikataan niiden avulla.
Lapset: Mä haluun kans piirtää!
Isä: No piirtäkää te niitä prinsessoja ja traktoreita.
Tyttö: Ja sit tähän tulee kukkia ja Muumeja.
Poika: Ei linnaan voi tulla Muumeja!
Tyttö: Kyllä voi jos tulee traktoreitakin!
Äiti: Paljonko meillä on taikinaa, riittääkö se kaikkeen?
Isä: On sitä aika paljon. Eiköhän sillä pärjätä.

Toteutus

Isä: Nyt leikataan nää kaavat ja sitten sen mukaan palat.
Lapset: Jee!
Äiti: Mä laitan uunin päälle ja alan jo kaulita tuota taikinaa.
Tyttö: Toi leikkas mun Muumipeikolta pään!
Isä: Teipataan ne palat yhteen, ihan hyvä tulee.
Tyttö: Ei ei ei, aaaaaaaaaaaa, nyt mä leikkasin vinoon!
Isä: Se on vasta se paperimalli, jonka perusteella leikataan sitä piparkakkutaikinaa. Voit korjata sen sitten kun leikkaat sitä taikinaa. Ja jos taikinan kanssa epäonnistuu, niin voi kaulita ja leikata uudelleen.
Tyttö: Okei...
Äiti: No niin, kaikille on kaulittu tänne oma taikina. Ja tässä vieressä on näitä peltejä ja leivinarkkeja, mihin voi nostaa valmiit.
Isä: Sitten otetaan näitä veitsiä millä voi leikata. Tää kaava laitetaan tällä tavalla tähän taikinan päälle, ja sitten leikataan näin, kaavan reunaa pitkin.
Poika: Joko saa syödä taikinaa?
Äiti: Jos tekisit ensin vähän niitä traktoreita.
Poika: Mutta tää on vaikeeta!
Äiti: Otanko mä sulle noita valmiita muotteja esiin, näillä voi tehdä possuja ja tähtiä ja joulukuusia...
Poika: Eikun mä haluun traktoreita!
Äiti: No jos minä autan vähän...
Tyttö: Mulla on jo näin paljon Muumeja!
Äiti: Tulipa hienoja! Laitetaanpas jo eka pelti uuniin.
Isä: Saanko mä lainata vähän taikinaa? Tää ei riitäkään koko linnaan.
Tyttö: Ota tolta!
Poika: Eikä!
Äiti: Jos molemmat antais vähän, niin saadaan hienompi linna?
Lapset: *nurinaa*
Isä: Jos mä asettelen nää nyt näin, niin varmaan riittää... Ääh, ei näitä saa tähän kaikkia mahtumaan. Saisinko mä vielä vähän taikinaa?
Poika: Mä söin jo kaiken.
Tyttö: Saat tosta vähän.
Isä: Kiitos, kulta! Kaulitaas vielä kerran... Voi hitsi, kyllä tää jää vähän vajaaksi...
Äiti: Jos yhdestä tornista tulis vähän matalampi?
Isä: Niin tässä on varmaan pakko tehdä.
Tyttö: Mikä täällä haisee?
Äiti: Hups, ekat piparit!
Poika: Onpa mustia!
Isä: No, voi noita vielä käyttää rakentamiseen.
Äiti: Ollaan tarkempana seuraavien kanssa. Laitan nyt kellon soimaan.
Isä: Nostellaan näitä paistettuja tänne lautaselle jäähtymään, niin saadaan pelti seuraaville pipareille.
Äiti: Eikö sen pellin kannattaisi antaa ensin jäähtyä?
Isä: Mitä turhia, tuupataan se samoin tein takas uuniin, niin tulee valmista nopeammin.
Tyttö: Mä koristelen tän ensin.
Äiti: Voi kulta, sen pitäisi antaa ensin jäähtyä!
Poika: *mums*
Isä: Voi ei, älä syö sitä!
Poika: Mut eikö piparit oo tarkoitettu syötäväksi?
Isä: Meidän piti rakentaa näistä linna!
Äiti: No nyt on ekat varmaan jäähtyneet tarpeeksi että voi aloittaa kokoamisen tai koristelun. Kumpi tehdään ensin?
Isä: Hyvä kysymys... Koristelut sotkeentuu helposti kootessa, mutta kootun koristelu voi olla vaikeaa...
Tyttö: Mä haluun koristella!
Isä: Entä jos tehdään niin, että koristellaan osa etukäteen? Sä voit aloittaa koristelun ja mä aloitan kokoamisen.
Äiti: Tarviitko apua?
Isä: No on tää vähän vaikeeta itekseen. Miten näistä on tullut näin vänkyröitä? Ja näähän on ihan eri pituisia keskenään!
Äiti: Ootko varma että just noiden pitää tulla yhteen tuolla tavalla? Jos joku muu sopis paremmin?
Isä: Äh, mä unohdin että näistä tulee näin paksuja, miten näistä nyt saa oikean kokosia?
Äiti: Pitäiskö leikata pala reunasta?
Isä: Nää mustuneet kyllä varmasti murtuu jos yrittää.
Poika: Mihin mun traktorit tulee?
Isä: Ootas kun saadaan tää koottua. Pidätkö tosta vähän kiinni, ettei se pääse liikkumaan kun mä liimaan tätä toista kohtaa?
Tyttö: Se on ihan vino.
Isä: Hei, eikö näitä torneja pitänyt olla neljä? Mä löydän palat vain kolmeen?
Poika: Ei se mitään, laitetaan seinät yhteen tälleen, ja tehdään tästä tornista tunneli tohon sisäänkäyntiin.
Isä: Tunneli?
Äiti: Vaikuttaa minusta toimivalta idealta.
Tyttö: Ja sen voi sit koristella kukilla.

Stabilointi

Poika: Maistuu hyvältä.
Isä: Joo, mutta älä riko sitä nyt enempää, syödään se vasta jouluna.
Äiti: Tää sauma hajoo täällä. Seinä putoaa kohta.
Isä: Nostetaan pystyyn ja laitetaan lisää sokeria. Ja mä varmaan pidän tästä nyt kiinni kunnes se on kuiva.
Äiti: Aika kiva siitä tuli, vaikka vähän erilainen kuin kuvittelin.
Isä: No joo, kyllä mä toivoin vähän hienompaa. Voiskohan tähän tehdä ne puuttuvat tornit ens viikonloppuna?
Äiti: Miten ajattelit silloin irrottaa nuo vinoon liimatut seinät?
Isä: Ehkä ne tornit vois vaan kiinnittää tähän ulkopuolelle.
Äiti: Onneksi sä et työskentele rakennusalalla.
Isä: Mitä vihjaat?