sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Tunnelmia Testing Assemblyn jälkeen

Osallistuin tällä viikolla Helsingissä järjestettyyn Testing Assembly -tapahtumaan. Tiistaina vietin päiväni James Lyndsayn workshopissa opettelemassa tutkivaa testausta ja keskiviikkona olin yksi seminaaripäivän puhujista.

Mitä jäi käteen?

Workshop paitsi tarjosi viihdyttävän koulutuspäivän ja uusia kontakteja myös syvensi ymmärrystä tutkivasta testauksesta ja antoi kirjavinkkejä sekä joukon kiinnostavia linkkejä joiden takaa hakea työkaluja ja lisää tietoa testauksen tueksi. Kiinnostavaa oli myös oppia, millä tavoin yhdessä testaava testaustiimi voi järjestäytyä ja millaisia rooleja ryhmästä löytyä, sekä tietysti päästä kokeilemaan näitä käytännössä. Pieniä ajatussiemeniä syntyi joiden pohjalta pyrin kirjoittamaan jotain blogiinkin syksyn mittaan.

Myös seminaaripäivästä jäi paljon mieleen. Esimerkiksi Aleksis Tulosen puheenvuoro nosti esiin perustavanlaatuisia kysymyksiä, kuinka paljon oikeasti tiedämme siitä miten ja millaisissa olosuhteissa käyttäjät softaa käyttävät, ja miten tärkeää on ymmärtää, miksi uusia ominaisuuksia tehdään, sekä saada keskustella toteutukseen liittyvistä valinnoista.

Sain keväällä Ohjelmistotestaus 2016-tapahtumassa hieman moitteita siitä että en puhunut puheenvuorossani tarpeeksi paljon testauksesta (puheeni liittyi oman työn myymiseen ja jalansijan luomiseen ympäristössä jossa testauskulttuuria ei välttämättä vielä ole), joten oli jännittävää mennä taas puhumaan vähän niin kuin ohi aiheen, sosiaalipsykologiasta eikä testauksesta. Tästä näkökulmasta olikin aika riemastuttavaa löytää monista päivän puheenvuoroista ihan samoja asioita, joista olin puhunut keväällä tai joista puhuin tällä kertaa.

Kaikenkaikkiaan päivän aikana kuuntelemieni esitysten ajatukset voisi kiteyttää niin, että testaajan tärkeimmät taidot liittyvät itse testaamisen ohella empatiaan, aktiiviseen kuunteluun, kyselemiseen ja kommunikaatiotaitoihin. Täytyy yrittää ymmärtää, mitä ja miksi ollaan rakentamassa. Täytyy osata kyseenalaistaa ja uskaltaa seurata vaistojaan ja empiirisiä havaintojaan vaikka organisaatio ei siihen tukisikaan, Täytyy olla rohkeutta poistua mukavuusalueeltaan ja ottaa vastuu omasta ammatillisesta kehittymisestään, oppia jatkuvasti jotain uutta. Täytyy rakentaa yhteistyötä, jotta testauksesta saadaan aidosti positiivinen voimavara organisaatiossa,  ja täytyy osata esittää asiansa rakentavasti ja täsmällisesti. Tulevaisuudessa nämä taidot ovat entistä tärkeämpiä, kun yhä suurempi osa mekaanisemmasta testauksesta pystytään automatisoimaan. Näihin ajatuksiin toivon että omakin esitykseni osaltaan tarjosi rakennetta ja ideoita miten kehittyä paremmaksi työyhteisön rakentajaksi.

Parasta tapahtumassa oli taas mahdollisuus tavata tuttuja, tutustua uusiin ihmisiin ja keskustella. Erityisesti kun on itse organisaationsa ainoa testaaja, on tärkeää päästä silloin tällöin ympäristöihin joissa on mahdollisuus päivittää ajatteluaan muiden testaajien keskellä. Kohtuuhintainen tutorial-päivä ja seminaaripäivä yhdessä luovat mainion kokonaisuuden tähän. Suuret kiitokset järjestäjille! Open space- keskustelut valitettavasti jäivät minulta tällä kertaa kokematta, toivottavasti ensi vuonna saan mahdollisuuden osallistua niihinkin.

Ja kenties ensi kerralla voisin sitten puhua ihan oikeasti testauksesta :)

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti