maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kun aika ei vain riitä - hajanaisia ajatuksia

Talvi on kulunut töissä vauhdikkaasti. Tuotteemme on ollut poikkeuksellisessa myllerryksessä, jonka myötä sen toimintalogiikka on jatkossa aikaisempaa helpommin yleistettävissä uusiin tarpeisiin. Käyttöliittymän kautta katsoen muutokset ovat suuria, mutta konepellin alla on tapahtunut paljon enemmän. Nyt muutos on vihdoin saatu kokonaisuudessaan tuotantoon, ja tuotekehityksessä voidaan taas palata normaalimmille urille. Kiire ei toki mihinkään ole häviämässä, uutta pitää tehdä koko ajan, ja rosoja viilailla siistimmiksi. Pitää ottaa askel taakse, katsoa kokonaisuutta kriittisesti ja löytää paikat joissa on kenties oiottu liikaa.

Arki vie helposti mennessään, tekeminen taantuu suorittamiseksi. Taustalla kulkee kuitenkin koko ajan ajatus siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin, mitä uutta pitäisi oppia. Kiireessä ne ajatukset eivät vain aina pääse kiteytymään niin nopeasti kuin toivoisi. Eikä työ ole ainut, mikä vie. Lapset tarvitsevat aikaa, harrastukset ja vapaaehtoistyö vievät aikaa. Nukkuakin täytyy, nykyään aika paljonkin. Kaikkeen ei vain ehdi.

Omaa ammatillista kehittymistäkin voi miettiä monella tavalla. Mihin suuntiin haluan syventää, mihin laajentaa. Jälkimmäisessä mahdollisuudet tuntuvat nyt lähes rajattomilta, mutta kaikkiin tilaisuuksiin ei voi tarttua kerralla, tai muuten fokus hajoaa ja se perustyö jää retuperälle.

Myös jakamisen tavat mietityttävät. Pitäisikö kirjoittaa muutakin kuin blogia? Riittääkö aika osallistua johonkin, missä on ulkoa annetut aikataulut? Saisinko aikaan enemmän, jos minulla olisi dl? Mistä minulla on tarpeeksi sanottavaa, ja osaanko muotoilla sen kiinnostavasti?

Nämä pohdinnat saivat yllättävää vauhtia, kun minut kutsuttiin puhujaksi Ohjelmistotestaus 2016 -tapahtumaan. Tuntuu aika huikealta saada tällainen tilaisuus, kun listalta myös puuttuu joitakin nimiä joiden esityksiä mielelläni kuulisin. Odotan mielenkiinnolla, mitä tästä tulee.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti