Ryhmässä on voimaa, myös testauksessa - oppeja tutkivan testauksen työkurssilta vol 2

Minulla oli ilo päästä osallistumaan Maaret Pyhäjärven järjestämälle Tutkivan testauksen työkurssille. Kerään päivästä käteen jääneitä ajatuksia muutamaankin blogipostaukseen, joista tämä on toinen. Tarkoitus ei ole referoida koulutusta vaan jäsentää omia ajatuksia aiheen tiimoilta, eli tekstit ovat pitkälti omaa tulkintaani ja sen ympärille kietoutuvia ajatuksiani.

Paritestaus

Yksi parhaista puolista koulutuksessa oli mahdollisuus päästä kokeilemaan paritestausta. Siinä ideana on, että kaksi testaajaa työskentelee yhdessä samalla tietokoneella yhteisen tehtävän parissa. Paritestausta voidaan tehdä monella tavalla:

• Toinen testaa vieressä istujan ohjeiden mukaan
• Toinen testaa ja vieressä istuja esittää kysymyksiä
• Testausta ohjataan tasa-arvoisella ideoinnilla (tämä vaatii onnistuakseen melko tasavahvan testaaja-parin, mutta voi onnistuessaan olla hyvinkin hauskaa ja hedelmällistä)
• Yksi vaihtoehto on myös käydä testitapauksia läpi yhdessä mutta käyttäen eri laitteita

Paritestauksen etuja on mm.

• Mahdollisuus oppia toiselta testaajalta, millaisiin asioihin testauksessa voi kiinnittää huomiota
• Dialogin myötä testatuksi tulee sellaisiakin alueita, joita kumpikaan ei olisi yksinään keksinyt
• Testaamisen flowta ei aina tarvitse keskeyttää bugiraportoinnin takia, kun toinen voi jatkaa toiminnon tutkimista toisen tehdessä muistiinpanoja (tätä kautta tilanteessa, joissa bugeja on suhteellisen paljon, paritestaus ei välttämättä edes vie yhtään sen enempää aikaa kuin jos testaajat testaisivat yhtä aikaa eri asioita)
• Pari auttaa myös muuten keskittymään käsillä olevaan tehtävään (ulkoset ärsykkeet helpompi jättää huomiotta)
• Hiljaisen tiedon jakaminen niin, että esim. yhden testaajan sairastuessa projektin testaus ei henkilövaihdosten takia hidastu

Kun testaajapareja on useita

Testasimme kolme 25 minuutin sessiota kolmen parin voimin keräten samalla bugihavaintoja. Tuona aikana vain muutamasta kaikkein ilmeisimmästä bugista tuli päällekkäisiä bugiraportteja, yhteensä erilaisia bugeja löytyi kuitenkin kymmeniä. Maaretin mukaan on ihan tyypillistä, että eri parit lähestyvät testattavaa kohdetta niin eri suunnista, ettei päällekkäistä raportointia juurikaan tule. Näin siinäkin tilanteessa, että kaikilla oli yhteinen varsin tarkkaan rajattu testauksen kohde.

Sessioiden päätteeksi käytiin läpi kaikkien havainnot. Tämä tarjosi taas oppimismahdollisuuksia, kun sai kuulla, mitä kaikkea muut parit olivat keksineet kokeilla. Tulosten yhteinen läpikäynti antaa myös mahdollisuuksia saada laajemman joukon näkemyksiä jatkotestauksen suunnitteluun.

Jos havainnot kerätään esim. post-it-lapuille ja ryhmitellään, on tätä kautta helppo kerätä myös tietoa siitä, mistä osa-alueista bugeja löytyy, ja mihin testausta kenties kannattaa keskittää seuraavaksi. Tutkivan testauksen sessiomme tuotti yli 20 erillistä bugihavaintoa, mikä tekee miltei yhden bugin minuutissa, joten ryhmätyö selkeästi toimii, jos halutaan lyhyen ajan sisällä saada paljon informaatiota testauksen kohteen tilasta.

Itselleni jäi vaikutelma, että tällainen useamman parin tekemä tutkiva testaus on hyvinkin tehokas tapa bugien löytämiseen, kun testataan ajallisesti suhteellisen lyhyissä sessioissa. 25 minuuttia oli ehkä vähän liian lyhyt aika, mutta esim. sessiopohjaisen testausmallin mukainen 90 minuuttia voisi tuntua jo turhankin pitkältä tarkoitukseen.


Paritestauksen ja ryhmätestauksen eduista sekä mahdollisuuksista ryhmäsessioiden toteuttamiseen voi lukea lisää esim. Klaus Olsenin Bug Hunt -materiaaleista.