Sain ensimmäistä kertaa elämässäni mahdollisuuden osallistua kansainväliseen testausalan konferenssiin, kun European Testing Conference 2017 järjestettiin Helsingissä. Kiertävä konferenssi on mainio konsepti, koska se tarjoaa mahdollisimman monelle joskus mahdollisuuden osallistua murehtimatta matkabudjettia, ja koska tämän tilaisuuden ainutlaatuisuus on hyvä perustelu osallistua silloin kun konferenssi on lähellä. Syrjäisestä sijainnista huolimatta niin puhujia, osallistujia kuin vapaaehtoisiakin oli saatu houkuteltua mukaan eri puolilta maailmaa. Huonoin puoli tapahtumassa olikin oikeastaan se, miten kiinnostava ohjelmasta oli saatu rakennettua. Useampaankin otteeseen olisi ollut mukavaa pystyä jakautumaan useampaan tilaan yhtä aikaisesti. Nyt jäi monta lupaavalta vaikuttanutta esitystä kuulematta.
Hienoa tapahtumassa oli myös se, että siihen oli tuotu mukaan voimakas kehittäjänäkökulma. Minulle henkilökohtaisesti tässä kiinostavinta oli Kevlin Henneyn keynote, joka oli monitahoisuudessaan, tärkeydessään ja viihdyttävyydessään kenties paras puhe mitä olen ikinä ollut kuuntelemassa. Sain myös tilaisuuden poistua hetkittäin mukavuusalueeltani kuuntelemalla puheita testiautomaatiosta kehittäjänäkökulmasta, mikä auttoi jäsentämään omia ajatuksia aiheesta. Positiivista oli luonnollisesti myös se, että kehittäjät pääsivät kuulemaan testaajien ajatuksia. Kun puolin ja toisin ymmärrämme toisiamme paremmin, kenties myös yhteistyö sujuu entistä paremmin. Tästä lisääntyvästä ymmärryksestä pysäyttävä esimerkki oli Alastair Smithin twitter-purkaus Fiona Charlesin keynoten myötä tulleesta oivalluksesta, miten erilainen testaajan asema on ohjelmistoalalla kehittäjän asemaan verrattuna.
Omaan työhöni liittyen hyödyllisintä olivat epäformaalimmat osuudet ohjelmassa. Lean Coffee tarjosi mahdollisuuden käydä lyhyitä keskusteluja pöytäkunnan mieltä kaihertavista asioista, ja tässä sain ihan konkreettisia ideoita, mitä kokeilla ja miten kehittää osaamistani. Open Space kului mobtestaten, tarkkaillen paritestausta, sekä keskustellen testaajan roolista osana mobkehittämistä. Myös virallisempaan ohjelmaan kuului monta hyödyllistä sessiota. Huib Schootsin tutkivan testauksen demo ja Sami Söderblomin työpaja samasta aiheesta muistuttelivat mieleen tärkeitä asioita, joilla ylläpitää kurinalaisuutta ja suunnitelmallisuutta omassa tekemisessä. Dragan Spiridonov esitteli opiskelutekniikoita (mindmap, pomodoro-tekniikka sekä focused/diffused moodit) ja miten niitä voi käyttää testaajan työn jäsentämisessä ja tehostamisessa.
Tärkeitä teemoja, jotka jäivät mieleen pyörimään:
Epätäydellisyyden hyväksyminen. Kevlin Henney muistutti, että ihmiset tekevät virheitä. Siksi on tärkeää, että ainakin tärkeimmissä asioissa mikään ei ole vain yhden ihmisen tekemisten varassa, vaan joku muu tarkistaa, että asiat on tehty oikein. Kuitenkin siitä huolimatta virheitä tapahtuu, ja siksi täytyy myös varautua katastrofeihin. Liz Keogh jatkoi aiheesta tuomalla esiin, että työmme luo eniten arvoa silloin kun teemme uusia ja monimutkaisia asioita, joihin liittyy aina myös suuria riskejä.
Etiikka ja vastuu. Kevlin Henney tarjosi muutamia esimerkkejä, miten merkittäviä seurauksia virheillä voi olla. Ajallemme keskeistä on valtavien datamäärien analysointi, ja siinä tehdyt virheet esimerkiksi arvioitaessa valtion velan merkitystä talouden kehittymisessä voivat vaikuttaa poliittisiin päätöksiin ja sitä kautta negatiivisesti miljoonien ihmisten elämään. Eettisiä ongelmia ei myöskään synny vain virheiden kautta. Esimerkiksi facebookin algoritmit muovaavat meitä ihmisinä, ja siksi ohjelmistokehityksessä on syytä pohtia oman työn eettisyyttä: mitkä ratkaisut parantavat maailmaa, mitkä toimivat päinvastoin. Fiona Charles ja Gitte Klitgaard jatkoivat aiheesta omissa keynoteissaan. Fiona Charles toi esiin, että meidän tulisi aina ajatella niitä ihmisiä, joiden elämään rakentamamme ratkaisut vaikuttavat. Nämä ihmiset ovat paitsi asiakkaita ja käyttäjiä, myös ihmisiä joiden asioihin järjestelmät liittyvät - vaikkapa potilaita, oppilaita tai kansalaisia. On tärkeää huomata, että he ovat olemassa, ja tuntea empatiaa heitä kohtaan. Gitte Klitgaard puhui rohkeuden ja aitouden puolesta, kehottaen taistelemaan itselle tärkeiden asioiden puolesta. Hän kertoi myös siitä, miten aitous, oman haavoittuvuuden näyttäminen ja toisten ihmisten näkeminen rohkaisee ja voimauttaa myös muita olemaan aidompia. Tällä on vaikutusta paitsi kykyymme käsitellä ongelmatilanteita työssämme, myös työyhteisöömme ja elämänlaatuumme yleisesti.
Verkostoituminen. Sain tilaisuuden keskustella monen mahtavan tyypin kanssa, ja twitterin seurattavien listani kasvoi monella nimellä. Pari käyntikorttiakin tarttui matkaan. Pääosin kohtaamiset jäivät kuitenkin aika lyhyiksi ja pinnallisiksi. Kahvitauolla esiin tullut kommentti pienimuotoisempien meetuppien hyödyllisyydestä jäi myös mieleen. Pitänee siis ryhtyä pohtimaan, minkä aiheen tiimoilta voisi itse joskus alustaa illanistujaisia.
