Regressiojumppaa

Silloin tällöin peruslaiskalle iskee tarve kuntokuurille. Eihän kroppa pysy kunnossa, jollei siitä pidä vähän huolta. Silloin saattaa löytää itsensä surffaamasta kuntokeskusten tarjontaa tai ohjeita treeniohjelman rakentamiseen itse. Yksi vaihtoehto on miettiä, mitkä osat kehosta kipeimmin kaipaavat kohennusta, ja rakentaa sitten joogaohjelma, joka parhaiten tukee juuri näiden alueiden ylläpitoa.

Hathajooga tarjoaa runsaan valikoiman erilaisia liikkeitä, joilla jokaisella on omat positiiviset vaikutuksensa. Ohjelma koostetaan keräämällä joukko liikkeitä ja laittamalla ne sopivaan järjestykseen. Suunnittelussa huomioon otettavia asioita ovat ainakin:

• Mikä on treenauksen tavoite, eli millaisia asioita on tarpeen sisällyttää treeniin.
• Mitkä liikkeet sopivat lämmittelyyn, mitkä taas vaativat lämmittelyä ennen kuin niitä voi tehdä.
• Vastaliikkeet. Monien voimakkaiden venytysten jälkeen on hyvä tehdä vastaliike, jotta keho saa optimaalisella tavalla kuormitusta.
• Flow, missä järjestyksessä liikkeiden suorittaminen tuntuu mahdollisimman luontevalta.
• Harjoitukseen kerralla käytettävissä oleva aika, sekä kuinka usein se on tarkoitus suorittaa.
• Harjoitukseen käytettävissä oleva tila.
• Henkilökohtaiset mieltymykset, eli mikä on kivaa.

Kun ohjelma sitten on rakennettu, sitä suoritetaan suunnitelman mukaisella tahdilla. Jos käy niin hyvin, että kunto pääsee kohenemaan, tai tavoitteita on jostain muusta syystä tarpeen tarkastella uudelleen, ohjelmaa kehitetään lisäämällä, poistamalla tai muokkaamalla siihen kuuluvia liikkeitä.

Prosessi on yllättävän lähellä regressiotestauksen suunnittelua. Myös siinä mietitään tavoitteet, eli mitkä ovat ne asiat, joiden toimivuus on tarpeen varmistaa. Lisäksi on tarpeen pohtia, missä vaiheissa regressiotestit suoritetaan. Ylläpitovaiheessa pitäisi olla selvää, että regressiotestikierros tehdään ennen jokaista julkaisua. Testattavan järjestelmän muuttuessa myös regressiotestien sisältöä voi joutua tarkastelemaan kriittisesti. Regressiotestaukseen sisällytettävien testien laajuuteen vaikuttaa testaukseen käytettävissä oleva aika sekä budjetti. Nämä asiat vaikuttavat myös silloin, kun regressiotestausta automatisoidaan, sillä myös automatisointi vie aikaa, ja automaattitestauksenkin tulokset on analysoitava. Jos taas testit suoritetaan käsityönä, tehtävän mielekkyyden ylläpitämisen kannalta on hyvä sisällyttää suunnitteluun myös ajatus siitä, miten siitä saisi jollain tapaa kiinnostavaa testaajalle. Tehokkuutta ja mielekkyyttä lisää myös testien järjestäminen tavalla, jolla edeltävät testitapaukset mahdollisimman luontevasti valmistelevat seuraavien testitapausten alkuehdot. Joskus voi olla tarkoituksenmukaista sisällyttää suunnitelmaan myös luodun testimateriaalin poistaminen.

Korkean tason tavoitteena joogaajalla on kehon toimintakunnon ylläpito, regressiotestaajalla taas testattavan järjestelmän toimivuuden ylläpito. Testi ei toki itsessään toimivuutta paranna, vaan se vain paljastaa ne paikat, jotka ovat ajan myötä päässeet rupsahtamaan ja kaipaavat nyt tarkempaa huomiota. Vähän niin kuin aloittelevan kuntoilijan lihaskipu paljastaa paikat, jotka ovat päässeet liian vähällä sohvaperunan elämässä.

Testaaja - koodarin vihollinen vai puolustaja?

Testaajien ja kehittäjien yhteistyö ei ole aina ihan kitkatonta.

Kun testaajan eteen tuodaan jotain valmiiksi väitettyä, jonka testaaminen on hidasta koska koko ajan löytyy raportoitavaa, on haasteellista tuoda löydöksiä esiin tavalla, jota hiukankin herkkähipiäinen kehittäjä ei kokisi osin henkilökohtaisuuksiin menevänä nipottamisena. Aikataulu- ja budjettipaineet kiristävät molempien pinnaa, samoin kaikenlaiset "tyhmät" virheet.

Erityisesti kun kyse on valmisohjelmistoon tehtävistä muutoksista, vastaan voi myös tulla vanhaan koodiin liittyviä ongelmia, joiden kiertämisen haasteellisuus siirtää helposti keskustelun korjaustavan etsinnästä bugin merkityksen vähäisyyden perusteluun. Näissä tilanteissa osapuolten voi olla vaikea nähdä tekevänsä yhteistyötä, ennemminkin tuntemukset molemmin puolin risteilevät ärtymyksessä, miksi muutenkin niukkaa aikaa on käytettävä johonkin näin turhauttavaan.

Testaajan tehtävä ei kuitenkaan ole mollata kehittäjää väärin tehdystä työstä, vaan auttaa tätä tekemään työnsä hyvin.

Erityisesti silloin kun testauksesta puhutaan laadunvarmistuksena, testaajan tehtävä on merkittäviä virheitä löytäessään viedä projektin johtoon viestiä, että kehittäjien mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin on taattava.

Laatua kun on vaikea saada aikaan, jos sen tekijöillä ei ole tarpeeksi aikaa, tarpeeksi mahdollisuuksia keskittyä, tai tarpeeksi ohjausta.

Harva koodari tekee ihan vaan piittaamattomuuttaan virheitä, ja kokonaisuuden kannalta edullisinta olisi, jos mahdollisimman moni toimintalogiikkaan liittyvä tai muuten merkittävä virhe jäisi kiinni jo silloin kun niitä ollaan kirjoittamassa.

Tässä mielessä olisi myös hienoa, jos testausta ei nähtäisi vain valmiin tuotteen toiminnan verifiointina.

Testaaja voi auttaa ehkäisemään virheitä mm. katselmoimalla määritys- ja suunnitteludokumentteja, esittämällä kysymyksiä sprinttipalavereissa, keskustelemalla rakenteilla olevasta toiminnallisuudesta kehittäjien kanssa, käymällä kehittäjän kanssa demoluonteisesti läpi toteutettua toiminnallisuutta, ja testaamalla hyvinkin keskeneräistä (kunhan hänellä on tieto siitä, mitä voi testata ja minkä ei ole tarkoituskaan vielä toimia). Tärkeää on löytää yhteinen tavoite tekemiselle.

Laatu ei parane testaamalla, vaan tekemällä paremmin.